Se, mitä tänä päivänä me kutsumme ”kristillisyydeksi” tai mitä kutsumme sanoilla ”kirkko” ja ”seurakunta”, on ajan saatossa muotoutunut traditioksi ja jopa instituutioksi. Se näyttäytyy meille hyvässä mielessä juurtuneena ja kestävänä kasvupohjana. Toisesta näkökulmasta katsottuna se näyttäytyy paikalleen pysähtyneenä ja jopa rajaavana rakenteena.

Voisi sanoa, että kristinusko on parissa tuhannessa vuodessa varttunut kypsään ikään ja jättänyt taakseen ’nuoruuden’ hurjat kokeilut, mutta ikävä kyllä monin paikoin myös nuoruuteen liittyvän elinvoimaisuuden. Sama tilanne muuten vallitsi Jeesuksen ajan juutalaisuudessakin. Valtavirta oli vankistanut asemansa, mutta onneksi Jumala herätti silloinkin virran reunamilta elinvoimaisia suuntauksia, jotka pitivät messiastoivoa ja elävää uskoa yllä.

”Tien seuraajat” elävinä kivinä

Ja lähtipä juutalaisuuden juurilta meidänkin ”tiemme” – ”tien seuraajaksi” meitä kristittyjä alkuun kutsuttiin (Ap. t. …

Lisää...→