Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: elävä

Etsitte Jeesusta?

[Jatkoa pitkäperjantain saarnalle ylösnousemuksen päivänä…]

Aloitetaan pienellä esimerkillä, mitä kuljetan tämän tekstin lomassa hyvän matkaa. Pahoittelen, että esimerkki on varsin proosallinen, mutta se on konkreettinen minulle ja uskon sen kautta tuttujen tekstien avautuvan aavistuksen elävämmin, kun tuttuuden painolastia vähän kevennetään.

Omena… (Image by NoName_13 from Pixabay)

Nostan esimerkiksi yhden ainutlaatuisen omenan. Se on tässä kädessäni ja lasken sen nyt tähän saarnapulpetille. Harvemmin tulee pohdittua, millaisen matkan yksittäinen omena on kulkenut ennen kuin se on tässä minun kädessäni. Menemättä ollenkaan niihin yksityiskohtiin, mitä omenan polulle sen syntymästä tähän hetkeen asti liittyy, ne ovat suurelta osin meille täysi arvoitus. Jos teemme ajatusmatkan omenan mukana, tunnemme varmasti syvää kiitollisuutta siitä, että omena on nyt tässä edessäni. Se on kulkenut monen …

Lisää...

Mutta miehen nähdessään…

Muistanet vertauksen laupiaasta samarialaisesta Luukkaan evankeliumissa? Se on yksi rukousviikon teksteistä. Jeesus antoi sen aikanaan vastaukseksi eräälle

Laupias samarialainen (Kuva falco Pixabaystä)

lainopettajalle kysymykseen, jolla tämä mittasi Jeesuksen etevyyttä juutalaisena rabbina. Se oli vähän samanlainen tilanne kuin vaalitentissä, kun toimittaja esittää visaisia kysymyksiä. Tämäkään kysyjä ei näet hakenut vastausta oman elämän polttaviin kysymyksiin, vaan yritti naruttaa Jeesuksen sanomaan jotain typerää.

Lainopettaja kysyi Jeesukselta: ”Kuka on minun lähimmäiseni?” Tämä oli merkittävä kysymys juutalaisen lain tulkinnassa. Hän kysyi sitä ’periaatteessa’. Ei hän kysynyt sitä ajatellen omia lähimmäisiään. Lainopettaja ei esimerkiksi pyytänyt Jeesusta näyttämään lähimmäisiä siitä viiden metrin säteeltä. Häntä ei kiinnostanut tietää, keitä ne todelliset lähimmäiset olivat, vaan asia kiinnosti niin kuin ’periaatteessa’.

No, eipä ole ajat tästä paljoa …

Lisää...

Liitonkirja elämään

On taas se aika vuodesta, kun tuomiosunnuntai muistuttaa kirkkovuoden päätöksestä ennen adventin ajan alkua. Tuomiosunnuntaita nimitetään hieman eri sanoin riippuen maasta ja kirkkokunnasta. Katolinen kirkko nimeää suomalaisen ja ruotsalaisen tuomisunnuntain ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntaiksi” ja esimerkiksi Saksan luterilaisessa kalenterissa samaista pyhää nimitetään ”ikuisuuden sunnuntaiksi”.

Liitonkirja. (Kuva Godsgirl_madi,Pixabay)

Kutsutaan tuomiosunnuntaita millä nimellä tahansa, sen sanoma liittyy Kristuksen toiseen tulemiseen kuninkaana ja vanhurskaana tuomarina. Uskovalle tuomiosunnuntai on lupausten toteutumisen päivä – se on päivä, jolloin viimeinenkin Jumalan liittolupaus käy toteen.

Tuomiosunnuntain teema on Jumalan liittolupaukseen puettuna läsnä myös tekstissäni, vaikka käsittelenkin Raamattua uskovien pyhänä kirjana. Ilmaus pyhä kirja harhauttaa jo sekin ajattelemaan Raamatun tekstiä pyhäksi, vaikka tosiasiassa sen pyhyys nousee ainoastaan kirjan antajasta.

Tahdon herättää ajatuksia …

Lisää...

Elän tai kuolen

Olen miettinyt viime aikoina kuolemaa – lähinnä omaa kuolemaani. Se on lähestyvä etappi minunkin matkallani. Vaikka kuolema täällä elävien valtakunnassa vaikuttaa päätepisteeltä, se on oikeammin yksisuuntainen ovi kahden valtakunnan välissä – toisesta ulos ja toiseen sisään. Tässä merkityksessä toivotan kuoleman tervetulleeksi osana ihmisen matkaani.

Roomalaisen pakantemppelin uhrin valmisteluja (Musée du Louvre, Paris).

Täällä elävien maassa kuolemaan liittyy ajatus tilinteosta. Ei voi välttyä ajattelemasta, että ihmiselämän merkitys punnitaan kuolemassa. Kun ihminen poistuu tältä näyttämöltä, maailma arvottaa ihmisen hänen jättämänsä jäljen perusteella. On helppo mitata ihmisen ’arvo’ siinä, mitä jäi, kun kuolemasta on kulunut vaikkapa viisi vuotta. Ehkä jää nimi hautakiveen tai hitusen enemmän. Kuin kaunistellen kutsumme tätä arvoa ’perinnöksi jälkipolville’.

Jos tätä synkän oloista pohdintaa …

Lisää...

Sydämen värinää – kutsu luottamaan

Hartaustekstini ’pihvi’ on tekstin loppupuolella. Lähestyn asiaa aavistuksen kaukaa. Näin siksi, että ’pihvi’ on tällä kertaa varsin omakohtainen sovellus enkä ole tarkoittanut sitä yleispäteväksi kaikille. Kyseessä on ’palvelukutsu’ ja se, miten sen olen ymmärtänyt. Selitän ensin hieman, mitä sillä tarkoitan.

Poika ja varis (Akseli Gallen-Kallelan maalaus vuodelta 1884). Koen teoksen pojan ajattomaksi ’omakuvaksi’.

Aloitetaan kaukaa. Karismaattinen herätyskristillisyys käyttää termiä ”toinen siunaus” (”second blessing”). Termin varhaiset juuret on jäljitettävissä metodistiliikkeen perustajan John Wesleyn teksteihin, missä hän käyttää siitä muotoa ”second work of grace”. Termin merkitys on vuosisatojen saatossa muuttunut melkoisesti. Modernin äärikarismaattisen liikkeen sille antama merkitys ’synnittömästä täydellisyydestä’ on metodistiliikkeen perustajan tulkinnalle vieras.

Toinen siunaus

Wesleyn käsitys ”toisesta siunauksesta” …

Lisää...

Mitä enää tarvitsemme?

Katson elämääni taaksepäin. Kaikenlaista mahtuu viimeisiin vuosiin ja vuosikymmeniin. Paljon on sellaista, mikä on mennyt oikein, vaan riittää niitäkin käänteitä, joihin sielun yössä takerrun, milloin katuen ja milloin pyydellen anteeksi itseltäni tai muilta. Se on elämää.

Hengityskone 1950-luvulta: iron-lung (rautakeuhko). Miten se liittyy tekstiin? Lue eteenpäin :-)

Yhtä kaikki, kun jatkan matkaa taaksepäin vielä toisen tovin, tulen hetkeen, jossa ikuisuus ja aika kerran kohtasivat. Se on hetki, kun Jumala löysi minut; minut, joka olin hukassa elämäni kanssa.

Siinä hetkessä mutkikas muuttui yksinkertaiseksi. Huolet eivät poistuneet, olosuhteet eivät muuttuneet, mutta perspektiivi kääntyi. Nyt elämässäni oli yksi asia yli muiden; sain löytää jotain niin arvokasta, että sen rinnalla muut asiat kutistuivat miniatyyrin kokoon. Ehkä hetken kuvittelin löytäneeni tien Jumalan luo, mutta kyllä …

Lisää...

Sääntöjä, sääntöjä…

Arki täyttyy ohjeista ja säännöistä. Kuinkahan monta sellaista tänäänkin on tavoittanut katseeni: ”Ei mopoille”, ”Lintujen ruokinta kielletty”, ”Vain maksaville asiakkaille”,

Näetkö tässä säännön vai mahdollisuuden enempään?

”Aloita tästä”, jne. Hyviä ohjeita ne ovat ja ovat auttaneet minua eteenpäin.

Säännöt eivät kuitenkaan ole kaikki. Vaikka säännöt on helppo omaksua, elämä ’säännöstössä’ olisi perin kuivaa ja elotonta. Voisitko kuvitella ystävyyttä tai rakkautta, joka ei rakentuisi keskinäiseen suhteeseen, vaan pelkkiin sääntöihin? Kuinka virvoittavaa olisi tulla kotiin, kun siellä ei odota ’rakas’ vaan pöydälle jätetty ’tämän kodin käyttöopas’ tai ’sääntökirja’. Entä miltä kuulostaa illallinen ’tapaoppaan’ kanssa iloisen ystäväporukan sijaan?

Vaikka sääntöjen noudattamiseen perustuva elämä olisikin suoraviivaisen mutkatonta, paraskaan sääntökokoelma ei korvaa kunnon suhdetta – on kyseessä sitten ystävyys-, rakkaus- tai vaikkapa asiakassuhde. Suhde on …

Lisää...