Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: perintö

Vapaus menneestä

Vuosisatoja sitten ammatti periytyi isältä pojalle. Isät paitsi kasvattivat poikansa Herran nuhteeseen, he kouluttivat heidät itse osaamaansa ammattiin. Sillä tavoin suutarin pojasta tuli suutari, sepän pojasta seppä, jne. Perinne näkyy aikanamme enää vain muutamissa sukunimissä, kuten Seppä, Seppänen tai Suutarinen.

Käsi kädessä, isältä pojalle (Kuva chin1031, Pixabay)

Nykypäivänä ei isältä pojalle välttämättäenää periydy juuri muuta kuin tuo sukunimi ja omaisuus. Tosin poikkeuksiakin on; esimerkiksi monen näyttämötaiteilijan jälkeläisistä on tullut vanhempiensa työn jatkajia, samoin käy vielä kauppiassuvuissa ja urheilussa. Ja toki niitä pappissukujakin tuntuu riittävän.

On tietty rehellisyyden nimissä myönnettävä, että edelleen yllättävän paljon ominaisuuksia siirtyy verenperintönä isältä pojalle. Tällä en viittaa vain geneettiseen perimään. Sillä monet tavat ja taipumukset tuntuvat nekin siirtyvän sukupolvelta toiselle.

Ehkäpä juuri siksi historian …

Lisää...

Perintöosani

Luin loppuviikolla psalmia 16 ja katsahdin mielenkiinnosta tekstiarkistooni, että olenkohan tästä psalmista jotain joskus kirjoittanut. Ja olinhan minä. Olin siitä pätkän siteerannut (Ps. 16:5-11) ja kirjoittanut joitain puolinaisia ajatuksiakin. Se oli tapahtunut vuonna 2000 kesäkuussa.

Jos tämä olisi päiväkirja, mitä olisin pohtinut elämäni olevan 20 vuoden päästä. Ja jos testamentti, niin mikä olisi perintöosani? (Kuva Mariusz Matuszewski Pixabaystä)

Ajatus pelkästään jo noista ajoista hymyilyttää minua. Elämä oli kovin erilaista. Työskentelin it-alalla huippupalkalla, asuimme Tampereella, lapsiakin oli. Lapset olivat pieniä, tosin enpä silloin tiennyt, että jonain päivänä lapsia olisi vielä enemmän. Puhumattakaan siitä, että tulisin isoisäksi, asuisin Kuopiossa, työpaikkani olisi kirkko ja kotoa olisi likimain 250 km työmatka. Ja kun tähän lisää kaiken teknologisen ja yhteiskunnallisen kehityksen, niin ollaan kuin …

Lisää...

On vain välitöntä kuuliaisuutta

Kristillisessä kielenkäytössä sana ”kuuliainen” kantaa mitä myönteisintä kaikua. Kuuliaisuuteen yhdistetään myös sellaiset positiivisella arvolla ladatut sanat kuin ”nöyrä” ja ”tottelevainen”. Jos sana liitetään ihmisen asemaan Jumalaan nähden, niin myös sana ”alamainen” sopii kuuliaisuuden sisään.

Abrahamin matka Urista Kanaaniin (József Molnár, 1850)

Kuuliaisuus tuo monelle mieleen Raamatun kertomuksista uskonisä Abrahamin, josta Heprealaiskirjeessä kirjoitetaan uskonsankarien luettelossa näin:

”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään siihen maahan, jonka hän oli saava perinnöksi, ja hän lähti tietämättä, minne oli saapuva.” (Hepr. 11:8)

Jos luet tekstiä eteenpäin, huomaat jokaisen luettelon uskonsankarin vaalineen elämässään samaa kuuliaisuutta, vaikka sitä ei heidän kohdallaan eksplisiittisesti mainita. Mitä kuuliaisuus käytännössä tarkoittaa?

Se tarkoittaa tietenkin sitä, mitä tekstissä edellä …

Lisää...

Tehkäämme nimi – kenelle?

Egyptissä välimeren rannalla on 5,2 miljoonan asukkaan kaupunki nimeltä Aleksandria. Se on perustettu 331 eKr. Kaupunki oli perustamisestaan miltei tuhat vuotta Afrikan pohjoisen rannikon helleenisen sivistyksen keskus.

Aleksanteri Suuren kuolema. Karl von Pilotyn kaiverrus vuodelta 1886.

Aleksandrian Suuri kirjasto oli yksi seitsemästä maailman ihmeestä. Kaupungilla oli suuri merkitys myös helleenisen filosofian kehityksessä. Siellä syntyi myös alkuseurakunnan laajalti käyttämä Vanhan testamentin käännös Septuaginta (LXX).

Mutta mistä kaupunki sai nimensä? No, tietenkin se nimettiin valloittajakuningas Aleksanteri Suuren mukaan, joka kaupungin perusti. Aleksanterin strategia oli hellenisoida valloitetut alueet siten, että helleenikulttuuri ja kreikankieli korvaisivat alkuperäiskulttuurin. Ja tässä Aleksanteri onnistuikin siinä, että Uuden testamentin aikana kreikka oli Välimeren alueella yleiskieli nykyisen englannin tavoin. Tässä Aleksanteri Suuren strategia onnistui täydellisesti.

Sen sijaan helleenien valtakunta hajosi …

Lisää...

Rakennetaanpa tälle perustukselle

Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa.

Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on.

Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi.(1. Kor. 3:10-15)

Korinttilaiskirjeen kolmannessa luvussa Paavali vertaa seurakunnan työtä ja uskovan elämää rakennuksen rakentamiseen. Vertauskuva on otettu rakennustyömaalta. Sellaisena se on varmasti ymmärrettävä meillekin.

Perusta kaivetaan esiin.

Perusta kaivetaan esiin.

Olen elämäni …

Lisää...