Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: isäntä

Arkipäivän rakkautta

Kuinka mielellään puhummekaan rakkaudesta, ja kuinka tärkeää meille jokaiselle on kokea olevansa rakastettu. Monet ovat ajautuneet masennukseen tai jopa itsetuhoon, kun ovat vakuuttuneet, ettei heitä rakasta kukaan.

Ikonin kuva pyhästä Onisemoksesta (Wikipedia)

Kristittyinä tiedämme, että Herramme Jeesus Kristus rakastaa meitä. Vaan mistä sen tiedämme? Moni vastaisi, että hän on omakohtaisesti kokenut Kristuksen rakkauden läsnäolon, ja on itse herännyt rakastamaan häntä. Hyvä näin, mutta mistä tiedämme todeksi Herran rakkauden silloin, kun olemme syystä tai toisesta liian väsyneet vastaamaan hänen rakkauteensa tai edes näkemään toivoa oman kurjuutemme ulkopuolella? – Tiedämme hänen rakastavan meitä, koska hänen rakkautensa on arkipäivän rakkautta, joka näkyy elämässämme käytännön rakkaudenosoituksina. Herra on kuollut puolestamme, päivästä toiseen hän armahtaa meitä synnintekijöitä, hän pitää huolen tarpeistamme ja kuulee meitä joka …

Lisää...

Sinapinsiemeniä ja arvottomia palvelijoita

Aika on lyhyt, joten mennään suoriaan asiaan. Tämän viikon evankeliumiteksti on Luukkaan evankeliumin 17. luvusta (Luuk. 17:5-10). Luvun kymmeneen ensimmäiseen jakeeseen on nivottu peräti neljä opetusta, joista kaksi viimeistä on tekstissämme.

Risti on Kristus-uskon symboli, mutta mitä usko on arjen elämässä? (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Päivän tekstiä edeltää kiivas keskustelu farisealaisten vastustajien kanssa (Luuk. 16:14) sekä Jeesuksen opetus anteeksiantamisesta (Luuk. 17:1-4). Jälkimmäinen oli sen verran radikaali, että jopa opetuslapset olivat vähän hukassa sen kanssa. Tekstimme alkaakin opetuslasten ääneen ihmettelyllä, jota sitten seuraa Jeesuksen kaksiosainen opetus.

”Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille vahvempi usko!” (Luuk. 17:5)

Edeltävät opetukset olivat siis pysäyttäneet opetuslapset kauhistelemaan voimattomuuttaan, minkä vuoksi he pyysivät Herralta ”Lisää meille uskoa!”. …

Lisää...

Eivät tahtoneet tulla

Ehkä sinullekin on tuttu seuraavan kaltainen tilanne, josta olen löytänyt itseni monet kerrat. Järjestän tapaamista, pienimuotoista juhlaa, palaveria tai seurakunnan tilaisuutta. Kokoontuminen tuntuu minusta itsestäni tavalla tai toisella tärkeältä, joten tahdon panostaa siihen poikkeuksellisen paljon. Valmisten kaiken kuntoon etukäteen ja kutsut olen lähettänyt nekin hyvissä ajoin osallistujille.

Ikoni kuninkaan pojan häät -vertauksesta.

Vihdoin tuon odotetun kokoontumisen hetki lähenee. Pari päivää ennen tulee kolme sähköpostia, jossa lähettäjät pahoittelevat, etteivät pääse tulemaan, koska tuli este, toinen meno tai ei nyt tunnu siltä, että jaksaisi tulla. No, sehän on varsin tavallista – elämää. Edellisenä päivän joku soittaa, ettei aio tulla, koska hänellä olikin vapaailta. Ja vielä illalla tulee 2-3 lyhyttä viestiä, joissa lähettäjät pahoittelevat, etteivät muistaneet koko asiaa ja eivät voikaan tulla.

Kun …

Lisää...

Hopeahääpäivän juhlaa

Jaan muutaman sanan Mooseksen lain kirjasta – ehkä hieman yllättäen, jos ajatellaan hopeahääpäivän kontekstia, jossa tässä olemme. En kuitenkaan malta olla puhumatta Israelin siviililakiin kuuluneesta asetuksesta, jossa käsitellään heprealaisten orjien kohtelua. Heprealainen tarkoittaa lain hengen näkökulmasta ’kanta-asukasta’ – ts. ’ei-muukalaista’. On kyse laista, jossa taataan oikeudet aikansa täyteen isäntää palvelleelle palvelijalle. Oman maan asukkaat olivat Israelissa määräaikaisessa työsuhteessa – eivät orjia ikuisesti.

Hopeahääpäivän (25v) merkiksi.

Laki orjan vapauttamisesta

Laissa oli varauduttu myös tilanteeseen, jossa palvelija vapautensa jo ansaittuaan ei tahtonut lähteä isäntänsä talosta. Äkkiseltään se kuulostaa vieraalta, mutta tosi elämässä se oli yleinen tilanne, jos isäntä oli kohdellut palvelijaansa hyvin.

Ajattelepa, että palvelija oli vuosien varrella kiintynyt isäntäänsä, joka kohteli häntä hyvin. Ja sitten tulee hetki, että hänelle koittaa vapaus. …

Lisää...

Jumalan anteliaisuuden periaate

Suomalaisessa yhteiskunnassa saamme tämän tästä seurata kiivaita neuvotteluja hallituksen, työnantajaliittojen ja ammattiyhdistysliikkeen kesken yhteisistä pelisäännöistä. Periaatteessa jokaisen osapuolen tavoite on ’sama’ eli työn jatkuvuuden turvaaminen. Toimintatavoista ja yksityiskohdista sen sijaan riittää vääntöä, koska neuvottelujen osapuolet luonnollisesti katsovat kukin tavoitetta tiukasti omasti näkökulmastaan. Sinänsä työelämän perusperiaatteesta kaikki ovat samaa mieltä: ”työmies on palkkansa ansainnut(Luuk. 10:7; 1. Tim. 5:18). Periaate on sama, on sitten kyse yrittäjästä tai palkkatyövoimasta.

Samaa periaatetta kannattaa Lutherin vähäkatekismus, jossa mainittua tekstiä sovelletaan hengellisen työn tekijöihin ja kristittyjen velvollisuuksiin opettajia ja sielunhoitajia kohtaan. Luther viittaa samaisiin raamatunkohtiin ja toteaa näin:

”… Herra on säätänyt, että evankeliumin julistajain tulee saada evankeliumista elatuksensa (1. Kor. 9). Jolle sanaa opetetaan, se jakakoon kaikkea hyvää opettajallensa. Älkää eksykö, Jumala …

Lisää...