Hyödykkeen esineestä tekee sen hyödyllisyys. Tähän ominaisuuteen viittaa sanassa esiintyvä ’hyöty’ tai ’hyödyllisyys’. On kyseessä mikä tahansa ’härveli’, kantaakseen hyödykkeen nimeä sen on oltava tarpeellinen. Hyödykkeen vastakohtaa nimitetään epävirallisesti ’turhakkeeksi’.

Syömäväline vai ruuvinväännin? (Kuva Ulrike Leone, Pixabay)

Tavaran käyttötarkoitus selviää jo nimestä, pakkauksesta tai viimeistään tuotekuvauksesta. Käyttötarkoitus ei kuitenkaan aina avaudu asiaa tuntemattomalle. Henkilökohtaisesti käyttökuvaus on itselleni elintärkeä, kun menen esimerkiksi rautakauppaan tai autotarvikeliikkeeseen, missä hyllyille asetetut esineet ovat minulle enemmän ja vähemmän vieraita.

Yleensä tuote on hyödyllinen vain siinä tarkoituksessa, mihin se on suunniteltu ja valmistettu. Lusikka esimerkiksi on hyödyllisimmillään keittoa syödessä tai nestemäisten aineiden ’siirtelyssä’. Silti lusikan kärjellä voi vaikkapa löysän ruuvin paremman työkalun puutteessa kiristää. Jos taas ruuveja olisi kiristettäväksi enemmän ja ne pitää saada ehdottaman tiukasti kiinni, lusikka ei ole paras mahdollinen työvälinevalinta.

Jos petyt lusikan ruuvinvääntöominaisuuksiin, onko vika lusikassa? Kirjoitatko reklamaation lusikan valmistajalle, ettet saanut kiristettyä ruuvia lusikalla pohjaan asti tai että lusikan kärki vääntyi jo kolmannen ruuvin jälkeen? Tuskin reklamoit, koska tiedät kyllä, ettei lusikkaa ole tarkoitettu ruuvinvääntimeksi, vaikka sitä voi sellaisena pakon edessä voi käyttääkin.

Evankeliumin käyttökuvausta etsimässä

Tuntuu ehkä kaukaa haetulta, mutta mielestäni edellä kuvattua ajatusleikkiä lusikasta voi soveltaa myös evankeliumiin – siis sanomaan Taivasten valtakunnasta. Nimittäin evankeliumille on määritelty sillekin oma käyttötarkoituksensa. Jeesus kiteyttää ’evankeliumin’ käyttökuvauksen lyhyesti näin:

”Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän.(Joh. 10:10b)

Evankeliumi, eli ilosanoma pelastuksesta Kristuksessa, on ratkaisu ihmisen perimmäiseen ongelmaan mitä tulee elämän laatuun. Se on lupaus laadullisesti ylivertaisesta elämästä – ei vain ’kuolemattomuudesta’ niin kuin moni ajattelee ’ikuisen elämän’ olevan.

Pelkkä kuolemattomuus ei takaa laadullisesti hyvää elämää – pahimmillaan kuolemattomuus tarkoittaa jotain, mitä kutsutaan puhekielessäkin sanalla helvetti. Elämä voi olla yhtä helvettiä ilman kuolemattomuuttakin…

Jeesus lupaa evankeliumin tuotekuvauksessa ”yltäkylläisen elämän”. Se on elämä Jumalan läsnäolossa; se on sitä jo nyt, mutta täydessä mitassa ajanrajan tuolla puolen. Evankeliumi antaa sinulle yltäkylläsen elämän siinä merkityksessä, että ihminen löytää oman ’käyttötarkoituksensa’ Jumalan läsnäolossa. Siihen tarkoitukseen meidät on luotu ja siinä me olemme parhaimmillamme.

Jeesus mitä ilmeisesti oli osannut kommunikoida Taivasten valtakunnan ilosanoman tuotekuvauksen lähimmilleen sangen hyvin. Ainakin hänen lähimmät seuraajansa olivat omaksuneet sen melko hyvin:

Monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan. Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista: ”Aiotteko tekin lähteä?” Simon Pietari vastasi hänelle: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat.” (Joh. 6.66-68)

Evankeliumi on siis annettu meille, jotta meillä on ikuinen elämä – laadullisesti ylivertainen elämä Jumalan läheisyydessä. Voiko tämän enempää miltään ’tuotteelta’ odottaa – etenkin, kun tämä tuote on tarjolla maksutta kenelle vain. Tuote ei ole ilmainen – siitä on maksettu korkein mahdollinen hinta. Jumala ei kuitenkaan maksata tuotekehityskuluja asiakkailla. Valmistuskulut on maksettu puolestasi ja siksi se on saatavilla maksutta.

Laadullisesti paras mahdollinen elämä on nyt saatavilla ja vieläpä maksutta ilman piilokuluja. Kukaan ei voi pettyä tähän tarjoukseen.

Luitko käyttökuvauksen?

Luitko edellisen virkkeen varmasti? Kirjoitin ”Kukaan ei voi pettyä tähän tarjoukseen. ja tarkoitan sitä. Nyt kysyn, miksi sitten pastorina kuulen jatkuvasti tarinoita siitä, kuinka joku on pettynyt Jeesukseen, uskoon, evankeliumiin, jne.?

Ehkä kyse on samasta ilmiöstä kuin lusikan käyttämisessä ruuvinvääntimenä. Nimittäin evankeliumia tupataan sitäkin käyttämään sangen monenlaisiin tarkoituksiin, jotka eivät kuulu Jeesuksen sille antamaan käyttötarkoituskuvaukseen.

Toisinaan evankeliumi tosin taipuu hyvinkin kekseliäisiin vaihtoehtoisiin käyttötarkoituksiin – sitä en kiellä. Se on varsin monikäyttöinen tuote.

On kuitenkin tilanteita, että käyttökuvauksen vastainen käyttö ei vastaa varauksetta käyttäjän odotuksiin. Voi olla jopa niin, että kun aikansa vääntelee lusikalla ruuveja, unohtaa kokonaan, että lusikka on valmistettu syömistä varten. Jos sitten saa käteensä ruuvimeisselin, havaitaan lusikka rajalliseksi ja se heitetään tarpeettomana pois. Ja tämä pätee myös evankeliumiin.

Jeesuksen opetuslapset olivat tietoisia siitä, mitä tarkoitusta Taivasten valtakunnan evankeliumi palveli heidän elämässään. He eivät pettyneet. Sen sijaan se toinen joukko, jonka Johannes sanoi vetäytyneen Jeesuksen seurasta, ’käyttivät’ evankeliumia kuka mihinkin käyttötarkoitukseen. He pettyivät, kun evankeliumi ei toiminutkaan heidän käytössään. He olivat tehneet lusikasta ruuvinvääntimen ja kadottaneet sen tarkoituksen lusikkana.

Mitä myyt?

Viimeiseksi tahdon nostaa esiin meidän Jeesuksen seuraajien ’helmasynnin’ evankeliumin sanoman edustajina. Olenpa huomannut, että evankeliumia Kristuksesta kaupataan kaikki vaivat, köyhyyden ja sosiaaliset ongelmat parantavana ’käärmeöljynä’.

Oletko koskaan ajatellut, mikä on lopputulos, jos myyt maultaan erinomaisen karpalomehun vaikka syöpälääkkeenä? Karpalomehuna tuotteesi olisi saanut kiitosta maustaan, mutta tehottomaan lääkkeenä se tuottaa vain pettymyksen ja ehkä syytteen harhaanjohtavasta markkinoinnista tai petoksesta.

Evankeliumi on ilosanoma pelastuksesta Kristuksessa. Se on lupaus uudesta elämästä Jumalan yhteydessä. Sitä ei tule kaupata pääsylippuna helppoon elämään. Se ei myöskään sisällä vaatimusta siitä, että evankeliumin vastaanottajan pitää sitoutua seurakuntaan, missä sinä viihdyt. Se ei ole velvoite puuhata kaikenlaista kirkkorakennuksessa tai antaa kaiken aikansa lähetystyölle.

Totta kai on hienoa, jos ihminen löytää evankeliumin myötä elämäänsä hyviä ihmissuhteita, kivaa puuhaa, vapautuu haitallisista riippuvuuksista, jne. Jos tämä kaikki tulee ’evankeliumin kylkiäisenä’, se on upeaa. Se on bonus lahja.

Oleellista on markkinoinnissa erottaa nämä ’kylkiäiset’ evankeliumin sanoman pääasiallisesta käyttötarkoituksesta, jotta ihminen ei luovu evankeliumista, kun pettyy kylkiäisiin. On surullista, jos ihminen heittää pois evankeliumin lahjan vain siksi, että hän havaitsi seurakunnan ihmissuhteet keveiksi tai tuli jyrätyksi jossain typerässä väittelyssä marginaalisesta opinkohdasta.

Näitä jään nyt tämän pikku pakinan myötä itsekin miettimään.

Pohdittavaa

Minkä tähden evankeliumia kaupataan ’käärmeöljynä’?
Eikö evankeliumi ole ylivertainen ’pelkästään’ jo ikuisen elämän antajana?