Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: ihminen

Pieni ja peloissaan

Minulla on ollut tapana auttaa luomakunnan pieniä olentoja, kun ne joutuvat pulaan meidän ihmisten rakennelmien keskellä. Olen nostanut perhosen toukkia ja etanoita sivuun asfaltilta, vienyt perhosia ulos kodistamme, irrotinpa punkin jalastani ja päästin senkin vapauteen.

Kala lasin takana lähellä mutta kaukana… (Image by geraldrose from Pixabay)

Mutta ennen kuin alat kunnioittaa minua rauhantekijänä, niin tunnustan kyllä, että inhimilliset rajani ovat varsin ahtaat. Pari vuotta sitten maalaisseurakuntaan siirtyneenä pappina suhteeni esimerkiksi kärpäsiin on raaistunut, koska he tunkevat joukolla reviirilleni eivätkä kunnioita sääntöjäni. Tosin annan nykyään niillekin mahdollisuuden. Hämähäkkien kanssa olen liittoutunut, koska olemme samalla puolella kärpäsiin nähden. Ylilyöntejä tulee toki myös hyttysiä kohtaan – etenkin loppukesän vaelluksilla, kun niiden paljous tuottaa tilanteita, joissa rajani ylittyy ja minustakin kehkeytyy julma peto. …

Lisää...

Mutta miehen nähdessään…

Muistanet vertauksen laupiaasta samarialaisesta Luukkaan evankeliumissa? Se on yksi rukousviikon teksteistä. Jeesus antoi sen aikanaan vastaukseksi eräälle

Laupias samarialainen (Kuva falco Pixabaystä)

lainopettajalle kysymykseen, jolla tämä mittasi Jeesuksen etevyyttä juutalaisena rabbina. Se oli vähän samanlainen tilanne kuin vaalitentissä, kun toimittaja esittää visaisia kysymyksiä. Tämäkään kysyjä ei näet hakenut vastausta oman elämän polttaviin kysymyksiin, vaan yritti naruttaa Jeesuksen sanomaan jotain typerää.

Lainopettaja kysyi Jeesukselta: ”Kuka on minun lähimmäiseni?” Tämä oli merkittävä kysymys juutalaisen lain tulkinnassa. Hän kysyi sitä ’periaatteessa’. Ei hän kysynyt sitä ajatellen omia lähimmäisiään. Lainopettaja ei esimerkiksi pyytänyt Jeesusta näyttämään lähimmäisiä siitä viiden metrin säteeltä. Häntä ei kiinnostanut tietää, keitä ne todelliset lähimmäiset olivat, vaan asia kiinnosti niin kuin ’periaatteessa’.

No, eipä ole ajat tästä paljoa …

Lisää...

Lain merkityksestä

Laki ja usko ovat kumpikin sangen selkeiltä käsitteitä toisistaan erillään, mutta kun nämä kaksi termiä tuodaan ’saman pöydän’ ääreen, muuttuu tulkinta monta kertaa vaikeammaksi.

Laki on mittari ja ohjenuora – ei ratkaisu eikä apu. (Kuva Felix Wolf Pixabaystä)

Toisaalla on kiusaus ajatella, että laki kuuluu vanhaan liittoon ja usko taas uuteen liittoon. Mutta eikö juuri Jeesus sanonut:

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan. En minä ole tullut kumoamaan, vaan toteuttamaan. Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut.” (Matt. 5:17)

Mikä sitten on lain asema uudessa liitossa? – En osaa sitä tyhjentävästi selittää, mutta uskon, että yllä lainatut Galatalaiskirjeen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Ihmisshakkia

Joulun pyhinä seurasin vierestä, kun jo aikuisiksi kasvaneet lapseni pelasivat shakkia. Olen sitä pelannut minäkin nuorena miehenä. Muistan yhä ajan, kun isäni opastuksessa opettelin sääntöjä ja perusstrategioita. Seurasin myös silloisten shakkihuippujen Kasparovin ja Karpovin mestaruuspelejä.

Shakki ja matti. (Kuva Steve Buissinne Pixabaystä)

Olipa mielenkiintoista myös – silloin IT-ammattilaisen näkökulmasta – seurata pitkää taistoa shakkikuninkuudesta ihmisen ja aikansa parhaiden shakkikeinoälyjen välillä. Tuossa kilpailussa ihminen pysyi hienoisesti voitolla, kunnes sitten IBM:n kehittämä Deep Blue voitti ensimmäisen kerran maailmanmestari Garry Kasparovin vuonna 1996. Tämä ei ollut virallinen mestaruuskamppailu, mutta se odotti jo seuraavana vuonna. Silloin Deep Blue ja Kasparov kohtasivat uudelleen. Deep Blue voitti ja teki historiaa voittamalla ensimmäisenä tietokoneena hallitsevan maailmanmestarin standardipeleissä.

Ikuinen ja muuttumaton peli?

Minun näkökulmastani shakki on ollut aina …

Lisää...

Olkaa pyhät

Vuoden 1933/38 Kirkkoraamatun sisäsivulla lukee Raamatun koko nimenä ”Pyhä Raamattu”. Biblia puolestaan esittelee kirjan pidempisanaisemmin: ”Biblia, Se on: Koko Pyhä Raamattu, Suomeksi”.

Pyhä Raamattu (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Myös monet englanninkieliset käännökset käyttävät pelkän arkikielen Raamattu nimityksen sijaan kirjasta virallista pidempää nimeä ”The Holy Bible”.

Raamatun nimeen liitetty määre ’pyhä’ kuvaa sitä, miten uskovat ovat suhtautuneet Raamattuun sen pitkän historian ajan. Se ei ole vain yksi hengellinen teos muiden joukossa, vaan se on erityinen pyhä kirja, jolla on ehdoton auktoriteetti uskovan elämässä. Sen rinnalle ei tule nostaa mitään muuta lähdettä, vaan päinvastoin kaikki muu tulee koetella Raamatun ilmoituksen valossa. Raamattu ei varsinaisesti ole kirjana (ts. esineenä) pyhä eikä se täten ansaitse tulla palvotuksi, mutta …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Likainen

Istuinpa pöydässä. Keskustelimme; tai oikeastaan te keskustelitte ja minä kuuntelin. Sitten tulit sinä. Istuit pöytäämme, kysyit, olenko minä ’tämä ihminen’. Vastasin olevani, sillä kyllähän minä sitä nimeä ja historiaa ylläni kannan.

Likainen, resuinen, silti kaunis ja rakas ihminen. (Kuva Leroy Skalstad Pixabaystä)

Istuuduit minua vastapäätä, katselit vain. Et ehtinyt montaa sanaa vaihtamaan, kun pöytäseurueelleni tuli jo kiire jatkaa elämän matkaa jossain muualla.

Olivat he siinä pitkän tovin jo viettäneetkin. Ehkä sinun habituksesi ja sammaltava puhe oli heille liikaa. Tai ehkä tulosi oli heille hyvä syy, tehdä se, mitä olivat aikoneet jo pidemmän aikaa. Minäkin olisin tahtonut mennä, mutta jäin kuuntelemaan sinua. Ollakseni rehellinen, en voi sanoa, että jäin istumaan vain uteliaisuuttani. Ehkä velvollisuudentunto ja häveliäisyys olivat kantavimmat voimat tällä …

Lisää...

’Ihmisen ikuinen’

Viime viikolla vietin kesälomani viimeisiä päiviä. Vaikka virkavapaalla vielä jonkin aikaa jatkan, olen palannut opintojeni pariin ja arkeen lomalaisen vapaudesta.

Vanha puu ikimetsässä. (Pyhä-Häkki kansallispuisto, kuva Jori Brander)

Vietin tuon viikon Salamajärven kansallispuistossa Hirvaankierrosta vaeltaen. Paluumatkalla vietin vielä vajaan päivän pienehkössä Pyhä-Häkkin kansallispuistossa. Pyhä-Häkin luonto on ikimetsää – satoja vuosia vanhaa metsää. Vanhassa metsässä on yksi petäjä ylitse muiden. Opasteen mukaan se on torrattanut siinä 1500-luvulta saakka. Minun tuli sääli: katsella nyt ihmisen typeryyttä puoli vuosituhatta. Nämä vanhan petäjän näkökulmasta keskenkasvuiset ihmiset toistavat samat virheet sukupolvesta toiseen.

Mitäpä minä sitä tähän sanailen; Saarnaaja tämän kiteyttää mainion kirjansa johdantoluvussa.

”Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy ikuisesti. Aurinko nousee, aurinko laskee, kiirehtii nousunsa sijoille ja nousee taas. Tuuli menee etelään ja …

Lisää...