Aloitetaan ensin tutulla kohtauksella Gennesaretin järvellä.

”Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: ’Opettaja, etkö näe, me hukumme!’ Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: ’Vaikene, ole hiljaa!’ Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. Jeesus sanoi heille: ’Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?’ (Mark. 4:37-40)

Seuraavassa tekstissä apostoli Pietari odottaa tuomiotaan vangittuna:

”Sen päivän vastaisena yönä, jona Herodes aikoi asettaa Pietarin oikeuden eteen, Pietari nukkui kahden sotilaan välissä. Hänet oli sidottu kaksin kahlein, ja lisäksi vankilan ovella oli vartiomiehet. Mutta yhtäkkiä hänen edessään seisoi Herran enkeli ja huone oli täynnä valoa, ja enkeli töytäisi Pietarin hereille sanoen: ’Nouse kiireesti.’ Kahleet putosivat Pietarin käsistä.” (Ap. t. 12:6,7)

Ja lopuksi samainen apostoli jakaa vielä neuvojaan kirjeessä.

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:6,7)

Kaikki näitä lainattuja jakeita yhdistää yksi yhteinen tekijä eli apostoli Pietari. Hän on henkilökohtaisesti läsnä jokaisessa kohtauksessa; opetuslapsena, vangittuna todistajana ja kirjeen kirjoittajana.

Katkelmat ovat aikajärjestyksessä, joten voimme tarkastella Pietarin uskon kehittymistä niiden valossa. Tai ehkä on parempi malttaa mielensä ja olla erittelemättä uskoa Pietarin elämästä. Tällä matkalla ei kehittynyt vain jokin ’usko’, vaan koko Pietari – eli hän matka Kristuksen tiellä vaikutti Pietarissa niin, ettei häntä enää tuntenut samaksi henkilöksi, vaikka toisaalta samaan aikaan paljon oli edelleen samaa. Käytän mieluummin sanaa ’uskonelämä’ kuin ’usko’, jotta en ulkoista uskoa elämästä.

Pietarin matka ihmisestä ihmiseksi

Ensimmäisessä tarinassa Pietari, yksi kahdestatoista, ajautui pelon valtaan myrskyn kourissa, vaikka itse Jumalan Poika oli fyysisesti läsnä heidän keskellään. Pietari pelkäsi henkensä edestä huolimatta siitä, että Jeesus nukkui samassa veneessä aivan hänen vieressään. Pietari oli viettänyt Jeesuksen seurassa kuukausia tai vuosia ja oppinut, ettei Jeesus ollut kuka tahansa profeetta. Mutta ehkä hän ei kuitenkaan tuntenut Herraansa vielä kyllin hyvin. Niin, kuka meistä tuntisi!

Vankeudessa

Vuosia myöhemmin ’sama’ pelokas apostoli oli itse vangittuna odottamassa tuomiota. Kuningas Herodes Agrippa I oli jokin aikaa aiemmin mestauttanut Jaakobin, joten Pietari kyllä tiesi, mikä häntä odotti aamun koittaessa.

Hän oli yksin 16 vartijan keskellä matkalla kohti väistämätöntä marttyyrikuolemaa. Tosin kuoleman läheisyydessä kuolemasta on kaikki kunniakas kaukana; kuolema kuin kuolema – elämä maan päällä päättyy siihen. Kuoleman kunnia on enemmänkin meidän sivustaseuraajien mielessä.

Luulisi siis tuolla hetkellä olevan paljon ajateltavaa. Moni meistä varmaan viettäisi levottoman yön rukoillen ja huutaen Jumalani puoleen. Ketä pelottaa, kuka huolehtii kesken jäänyttä elämää. Mutta mitä teki Pietari? Hän nukkui sikeästi. Oliko Pietari tyhmä, vai kenties hänen ’elämänjanonsa’ oli jo sammunut?

Ei, Pietari oli vuosien varrella oppinut tuntemaan Herran paremmin. Hän toteutti käytännössä sitä, mitä Jeesus oli opettanut hänelle myrskyn keskellä, ja mitä Pietari itse vuosia myöhemmin kirjoitti kirjeessään vainojen keskellä elävälle seurakunnalle. Hän luotti Jumalaan ja antautui Herran tahdon alaisuuteen. Näin tehdessään hän heitti murheensa Jeesuksen kannettavaksi ja saattoi nukkua hyvällä omallatunnolla huolimatta siitä, mitä aamu toisi tullessaan.

Pietari ei heittäytynyt sokean kohtalouskon varaan ajatellen Jumalan piirulleen ennalta määränneen hänen tiensä. Hän ei myöskään alkanut itse ’auttamaan’ Jumalaa, kun tämä ei näyttänyt kykenevän pelastamaan häntä. Ei, Pietari ei tehnyt kumpaakaan. Hän oli oppinut tuntemaan Jeesuksen. Hän luotti Herraansa täysin. Hänelle ei ollut yhdentekevää, mitä aamulla tulisi tapahtumaan, mutta toisaalta ei hän voinut tilanteelle mitään.

Pietari oli valmis elämään, mutta myös kuolemaan, jos se olisi Herran tahto. Hän oli nöyrtynyt ja löytänyt identiteettinsä Jumalan edessä, alistunut tämän tahtoon ja saattoi näin nukkua yönsä rauhassa murehtimatta aamunkoittoa. Tuli mitä tuli, Jumala olisi siellä.

Pietarin kirjeopisto

Kuulostaako Jumalan tahtoon nöyrtyminen kovin epäluonnolliselta ja mielivaltaiselta puuhalta? Miten Pietari voi kirjeessään penätä tuollaista vainojen keskellä kärsivältä seurakunnalta? Viittaan siis edellä mainittuun Pietarin kirjeen tekstiin.

Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.” (1. Piet. 5:6,7)

Pietarilla oli kanttia kirjoittaa nämä sanat, koska hän itse eli niiden mukaan. Muistathan, että kirjeessä neuvoi mies, joka itse eli todeksi tuota periaatetta jo vankilakohtauksessa.

Jos vaatimus tuntuu sinusta luonnottomalta, et varmaankaan ole tullut tuntemaan Jeesusta niin kuin Pietari tunsi. Ehkä tunnet Jeesuksen kuten Pietari ollessaan merihädässä Gennesaretin järvellä. No, tätä saat pohtia itseksesi. Ei ole minun tehtäväni arvottaa elämäsi kulkua.

Pietari oli viettänyt paljon aikaa Jeesuksen yhteydessä ja saanut kasvaa hänessä. Ei ollut mitään muuta, mihin Pietari olisi niin paljon luottanut kuin Herraansa, koska hän oli oppinut tuntemaan Jeesuksen.

Pietari oli henkilökohtaisesti havainnut Jeesuksen täyden luottamuksen arvoiseksi. Hän oli oppinut tuntemaan Jeesuksen rakkauden, armon, kaikkivaltiuden ja hyvän tahdon ihmistä kohtaan. Olisi siis ollut sulaa hulluutta tahtoa jotain muuta kuin mitä Jeesus tahtoo.

Tätä tarkoittaa Jumalan tahtoon alistuminen. Se on hänen rakkautensa hyväksymistä omalle kohdalle, armon kokemista, syntien anteeksiantoa ja vielä iankaikkinen elämä Luojan yhteydessä. Jumalan tahto on hyvä, miksi en siis hyväksyisi sitä omalle kohdalleni?

Ehkä saan kasvaa Kristuksen tuntemuksessa kuten Pietari niin, että jonain päivänä minäkin osaan:

”Heittää kaikki murheeni hänen kannettavakseen, sillä hän pitää minusta huolen.”