Luukkaan toisen luvun teksti on tuttu jokaiselle. Nämä Luukkaan taltioimat tapahtumat ovat vuosisatojen varrella vakiinnuttaneet asemansa ’virallisena’ perinteisenä jouluevankeliumina.

Toki tunnemme myös Matteuksen jouluevankeliumin tapahtumat, mutta varsinaisena jouluevankeliumina suurin osa ihmisistä tuntee nimenomaan Luukkaan evankeliumin tekstin.

”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ’Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.’ Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ’Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.’ He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.”” (Luuk. 21:1-20)

Teksti ei kaipaa isompaa esittelyä eikä sen suurempaa asia- tai tekstiyhteyden kuvausta. Teksti on mitä tutuin meille jokaiselle. Kukin meistä tuntee riittävän hyvin tekstin taustan ymmärtääkseen, mitä tekstissä tapahtuu ja mistä tekstissä on kyse:

• Suuren mittakaavan kertomuksessa juutalainen maailma odottaa messiasta kiihkeästi Rooman valtakunnan miehityksen tähden, koska messiaan odotetaan ratkaisevan kansan vapausongelmat.

• Pienemmässä mittakaavassa jouluevankeliumi on kertomus kahdesta ihmisestä ja perheestä. Siinä Maria odottaa neitsyenä syntyväksi lasta, joka on siinnyt yliluonnollisesti Pyhän Hengen vaikutuksesta.

Siinä on siis kaksi täysin erilaista inhimillistä odotusta, jotka kummatkin saivat täyttymyksen Luukkaan kuvaaman jouluevankeliumin tapahtumissa. Tekstiä lukiessa lukijan eteen piirtyy melkoisen elävä kolminäytöksinen näytelmä, jossa

• Maria ja Joosef tulevat Betlehemiin,

• paimenet saavat taivaallisen ilmoituksen messiaasta, ja

• lopuksi kummankin episodin henkilöt kokoontuvat seimen ympärille hämmästelemään tapahtunutta.

Tässä tämä lyhyesti kerrottuna, jos katsomme asiaa vain ihmisten näkökulmasta ja vieläpä kerran ajassa toteutuneena tapahtumana.

Siinäkö kaikki?

Mutta jääkö teksti pelkäksi tarinaksi Jeesus-lapsesta, vai onko tekstillä kristitylle maailmalle kenties jokin syvällisempi merkitys? Mikä lopulta on evankelista Luukaan tekstin keskeinen sanoma, siis ’se juttu’ mitä hän tekstillään tahtoo lukijalle sanoa?

Teksti rakentuu seuraavan lainauksen ympärille: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra” Enkeli ilmoitti tämän ihmeellisen rauhan ilosanoman paimenille. Se, mitä oli tapahtunut, oli oleva ilon aihe koko kansalle, koko ihmiskunnalle.

Marian näkökulmasta oli syntynyt Jeesus, ihmeen kautta synnyttämänsä poikalapsi. Tuskin Maria ymmärsi, kuinka autuas hän olikaan.

Juutalaisen maailman näkökulmasta oli syntynyt messias, joka on tuova rauhan maanpäälle.

Ja koko maailman näkökulmasta oli syntynyt Vapahtaja, joka ratkaisee ihmiskunnan perimmäisen ongelman: syntiongelman. Ihmiskunta oli langennut omaan ylpeyteensä. Ja siitä hetkestä alkaen jokainen ihminen korotti itsensä tavalla tai toisella Jumalan paikalle – vain epäonnistuakseen ’jumalana’ kerta toisensa jälkeen,

Tämä lapsi oli toista sukua; hän ei riistäisi kuninkuutta Jumalalta, vaan elää Jumalan tahdossa ja näyttää meille, mitä se on, kun ihminen löytää sen paikan luomakunnassa, johon hänet on luomisessa asetettu.

Köyhät puitteet?

Toki olisi luullut, että tämä Vapahtaja, Kristus ja Herra olisi syntynyt hänen arvonimiään vastaavaan kontekstiin. Odotusten vastaisesti Jeesus ei kuitenkaan syntynyt ylhäiseen kuninkaalliseen kotiin, vaan ’tuiki tavalliseen’ uskovaan (=’Jumalaa pelkäävä’) perheeseen.

Jeesuksen vanhemmat, Joosef ja Maria, olivat köyhiä. Tiedämme pariskunnan köyhäksi paitsi syntymän olosuhteista, mutta etenkin siitä, että he antoivat Jeesuksen syntymään liittyväksi uhriksi vain säädetyn minimin eli ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa” (Luuk. 2:24). Tuo uhri oli minimi ja se oli tarkoitettu vain heille, ketkä olivat köyhiä:

”Jos hänen varansa eivät riitä lampaaseen tai vuoheen, hän tuokoon rikkomuksensa sovitukseksi kaksi metsäkyyhkyä tai kaksi muuta kyyhkystä, toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi.” (3. Moos. 5:7)

Mutta Jumala ei valinnut Joosefia ja Mariaa luvatun messiaan vanhemmiksi vain heidän alhaisuutensa vuoksi, vaan siksi, että heidän sydämensä olivat kyllin ’köyhät’ vastaanottamaan Jumalan lupauksen. Isä Jumalalle ei näet ollut lainkaan olennaista, kuinka loistokkaat hänen poikansa aineelliset lähtökohdat olivat.

Joosefin ja Marian koti oli juuri sopiva maallinen maja Jumalan Pojan syntymälle. Jumala ei halunnut antaa Jeesukselle vanhempia, jotka olisivat rikkaudellaan voineet turvata aineelliseen vaurauden varaan koko elämäänsä, vaan hän antoi Pojalleen vanhemmat, jotka kunnioittivat Jumalaa, olivat kaikessa riippuvaisia hänestä ja kuuliaiset hänelle. Se oli enemmän kuin aineelliset tai suvulliset puitteet.

Tätä on hengellinen köyhyys. Se on sitä, että ihminen ei kuvittele olevansa kelvollinen palvomaan Jumalaa. Ja tuo köyhyys luo Jumalalle tilan tulla suureksi. Missä ihmisen omavoimaisuus ottaa tilan, siellä Jumalalla ei ole tilaa toimia.

Keskeisintä koko tekstissä on, että ihmiskunnalle oli syntynyt ”Vapahtaja”. Ja tämä on tietenkin koko Luukkaan jouluevankeliumin varsinainen teema. Sen päätarkoitus ei ole kuvata Jeesuksen aineellisesti karua syntymää tai hänen vanhempiensa soveltuvuutta tehtävään.

Kertomuksen arvo on sen historiallisuudessa ja siinä, että nämä tapahtumat tapahtuvat suuremmassa mittakaavassa ikuisuudessa. Tapahtumat ja yksityiskohdat ovat esillä siksi, että ne antavat tekstin teemalle historiallisen kehyksen ja tuovat ihmisille tämän järjelle käsittämättömän tapahtuman niin konkreettiselle tasolle, että sen voi jopa pieni lapsikin käsittää ja uskossa vastaanottaa.

Nämä on kirjoitettu, että yksinkertaisesti uskoisimme, että Jumala on näkyvää maailmaa suurempi ja hän on tehnyt kaiken valmiiksi heille, ketkä tahtovat palata hänen läsnäoloonsa.

Kuka on luvattu Vapahtaja?

Vapahtaja eli alkukielellä ’soter’ merkitsee klassisen kreikan kielessä ”pelastajaa ja vapauttajaa”. Kyseinen arvonimi oli helleenisissä kulttuureissa yleensä varattu vain Jumalan tai jumalolentojen käyttöön. Esimerkiksi kreikkalaisista jumalista puhuttaessa sana ’vapahtaja’ liitettiin pääsääntöisesti vain ylijumala Zeusin nimeen. Arvonimi ei siis tarkoittanut ketä tahansa jumalaa, vaan se viittasi aina korkeimpaan jumalaan.

Myöhemmin jotkut kreikkalaisen kulttuurin omaksuneet itämaiset hallitsijat käyttivät itsestään arvonimeä ’theos soter’ eli Jumalan vapahtaja. Tällä arvonimellä itseään kutsuneet hallitsijat olivat poikkeuksetta tehneet jotain merkittävää kansansa hyväksi, minkä tähden he ’ansaitsivat’ tulla kutsutuksi Jumalana arvonimellä. Joka tapauksessa näitä ’vapahtajaksi’ kutsuttuja tuli kunnioittaa suuresti.

Toisaalta seemiläisessä kulttuurissa samainen sana ’soter’ tunnettiin ensisijaisesti kansan vapauttajana ja pelastajana. Joissain yhteyksissä ’soter’ oli Jumalan lähettämä henkilö, jonka tarkoitus oli ratkaista jokin vallitseva ongelma. Hän oli siis eräänlainen Jumalan vapauttavan toiminnan välikappale. Useimmiten Vapahtaja oli kuitenkin Herra itse: vain hän oli ja on Israelin Vapahtaja sanan täydessä merkityksessä.

Seimeen syntynyt Jeesus oli täten Jumalan lähettämä Vapahtaja, Jumala itse, josta profeetat olivat ennustaneet jo vuosisatoja ennen hänen syntymäänsä. Oli siis tiedossa, että Vapahtaja syntyisi, mutta sen sijaan ei tiedetty milloin, missä ja kuka.

Vapahtajan merkitys ihmiskunnalle

Entä mitä Jeesus, Vapahtaja, tuli antamaan ihmiskunnalle? – Hän tuli maailmaan Vapahtajana, jolle kuului – ja kuuluu edelleen – kaikki kunnioitus, mikä tuohon arvonimeen perinteisesti liitettiin. Mutta ennen kaikkea hän tuli vapauttamaan ja pelastamaan ihmiskunnan, joka ei kyennyt – eikä kykene edelleenkään – auttamaan itseään.

Jumala itse astui Vapahtajana ratkaisuksi ihmiskunnan suurimpaan ongelmaan: syntiinlankeemukseen. Synti on ihmiskunnan alusta saakka erottanut ihmisen yhteydestä Luojaan (1. Moos. 3:23-24). Synti on katkaissut ihmisen ja Jumalan välisen kiinteän yhteyden, mikä ihmiselle luomisessa oli annettu kuuluvaksi. Ne teot, joita arkikielessä uskonnolliset ihmiset kutsuvat synniksi tai synneiksi, ovat se hedelmä, mitä tämän sydämen sairaus nimeltä synti aiheuttaa. Tässä synti tarkoittaa ihmisen taipumusta korottaa oman tahtonsa (itsensä) Jumalan ja lähimmäisten yläpuolelle. Tästähän kultainen sääntökin puhuu.

Jeesus oli Jumalan ratkaisu tähän ongelmaan. Jeesus syntyi vapauttamaan sinut ja minut sekä synnin vallasta. Hän tuli tekemään sen, mihin me ihmiset emme itse koskaan kyenneet tai tulisi kykenemään; hän vapautti meidät synnin vallasta uuteen elämään Jumalan yhteydessä. Jeesus siis teki ehyeksi sen, mitä ihmiskunnan (ja jokaisen ihmisen omat) väärät valinnat olivat rikkoneet ja turmelleet.

Luukkaan jouluevankeliumin ja koko joulun suurin sanoma on: sinut on vapahdettu. Sinun syyllisyytesi on turhaa, koska pelastukseen Jeesus on sinutkin vapauttanut synnin siteistä. Sinäkin olet pelastuksen lahjaksi saanut niin kuin minäkin.

Pelastuksen lahja on tarjolla jokaiselle. Ja jokainen joka tuon lahjan vastaanottaa saa kokea syntien anteeksiannon täysimääräisenä omalla kohdallaan. Hän saa olla vapaa – ensimmäistä kertaa elämässään.

Iloitse siis: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”

Vapahtaja on syntynyt sinunkin sydämeesi antamaan sinulle rauhan ja todellisen levon. Rauhallista joulun odotusta sinulle. Jos et ole tätä rauhaa vielä kokenut, niin koe tänä jouluna, mitä on olla vapaa. Mitä onkaan olla todella vapaa Jumalan Pojan vapahtama ihminen. Tunne, millaista on olla pelastettu.