Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Taivasten valtakunta

Logos-elementti

Johanneksen evankeliumi aloittaa kerronnan kauempaa kuin muut Uuden testamentin evankeliumit.

Hihnassa olen, mutta rajoittaako se vai avaako se mahdollisuuksia? (Kuva Claudia_Letz Pixabaystä)

Markus aloitti Johannes Kastajasta, Matteus ja Luukas puolestaan jäljittivät Jeesuksen juuret sukuluetteloiden kautta ihmissuvun syntyyn. Johannes jäljitti Jeesuksen lähtökohdat ikuisuuteen – se on aikaan ennen aikaa ja aina sen ulkopuolella. Evankeliumin alku kuuluu näin:

”Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. ” (Joh. 1:1-5)

Tällä valinnalla Johannes painotti Jeesuksen jumalallista alkuperää ja jumaluutta. Johannes käytti Jeesuksesta termiä …

Lisää...

Täynnä armoa ja totuutta

Pidän tarinoista ja kertomuksista. Usein puen omat ajatukseni nekin kertomuksen muotoon, kun tahdon välittää ne toisille. Poikkeus vahvistakoon säännön. Tällä kertaa toimin toisinpäin.

Armoa ja totuutta (Image by Юлия from Pixabay)

En kerro sinulle tarinaa, vaan pyydän sinut astumaan omaan tarinaasi. Tarkoitan mielikuvaa tai kertomusta, mikä sinulle nyt ensimmäisenä nousee mieleesi, kun kohta annan sinulle otsikon.

Ole vapaa ajatuksissasi, koska seuraavassa lyhyessä mielikuvaharjoitteessa et voi tehdä mitään väärää. Kohtaat vain joukko ajatuksia ja se riittää – ja niitähän ihmismielen taivaalla riittää yleensä ihan käskemättä.

Ja nyt on tuon tehtävän vuoro. Varataan aikaa noin kaksi minuuttia. Uskon, että sinulla riittää tähän sen verran aikaa. Kaksi minuuttia kuluu usein ihan huomaamatta somen tai uutisten viemänä, joten eiköhän tuo kaksi minuuttia riitä …

Lisää...

Päiviä ja valtakuntia

Raamatusta löytyy monen hämmästykseksi sellainenkin kuin Obadjan kirja. Se kuuluu Vanhan testamentin pieniin profeettoihin ja on varsin lyhyt teos, vaikka ’pieni’ ei siihen viittaakaan.

Obadja Bergenin Pyhän Marian kirkon freskoissa, 1100-luku. (Kuva Wikipedia)

Obadjasta henkilönä emme tiedä varmuudella muuta kuin hänen nimensä, joka tarkoittaa ”Herran palvelija”, joka oli varsin yleinen nimi tuohon aikaan.

Kirjan ajoittaminen on hankalaa sekin. Itse ajattelen, että hän kirjoitti lyhyen kirjansa ennen Babylonian hyökkäystä Jerusalemiin 586 eKr. – todennäköisesti sen läheisyydessä.

Talmudin mukaan Obadja oli edomilainen käännynnäinen, joka kirjoitti profetian varoitukseksi etelässä asuvalle veljeskansalle. Edomilaiset olivat Jaakobin veljen, Esaun, jälkeläisiä. Samalla tavoin kuin veljesten kesken vallitsi ainainen riita, olivat heidän jälkeläisetkin ainaisia vihamiehiä.

Herran päivä

Nostan Obadjan esiin tässä siksi, että hän oli ensimmäinen …

Lisää...

Jumalan valtakunta varjoissa

Mystinen otsikkoni muistuttaa siitä, että Jumalan valtakunta ei täällä ajassa ole aina selkeästi nähtävissä. Sen tunnistaminen on vaikeaa, jos odotan sen ilmestyvän vain jollain tietyllä juuri minua miellyttävällä tavalla.

Danielin vastaus kuninkaalle (Briton Rivière, 1890)

Aloitan tämän pienen pohdintani evankeliumin tekstillä:

”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.” (Matt. 6:33)

Kysyn sinulta, uskotko sinä tämän? Kysyn vielä toistamiseen, uskotko todella niin, että uskallat laskea elämäsi perustan tämän varaan? Tarkoitan sitä, että onko Jumalan valtakunta elämässäsi ensimmäisellä sijalla silloinkin, kun luottamuksesi horjuu ajallisen maailman haasteissa?

Monesti me kyllä ’uskomme’, mutta sitten kun näkeminen ja usko ovat ristiriidassa, me alamme epäillä tai jos emme epäile, niin ainakin syytämme Jumalaa lupausten pettämisestä tai vähintään hidastelusta.

Jumalan …

Lisää...

Suuret juhlat

Suomen itsenäisyyspäivää vietetään taas 6.12. Itsenäisyyspäivänä palkitaan ansioituneita kansalaisia ja monissa puheissa muistettiin sodissa kaatuneita sankarivainajia. Joskus takavuosina – aikana ennen koronaa – itsenäisyyspäivänä suurimmat kaupungit järjestivät asukkaille ilotulituksia itsenäisyyden kunniaksi, sankarihaudoille laskettiin seppeleitä ja itsenäisyytemme muistomerkkien eteen järjestettiin kunniavartioita.

Suuret juhlat (Brunswick Monogrammist, 1525))

Eniten media-aikaa menneinä aikoina sai presidentin linnassa järjestetty itsenäisyyspäivän vastaanotto, jonne joka vuosi kutsuttiin vaikuttajia ja ansioituneita kansalaisia juhlistamaan itsenäisyytemme juhlaa. Näihin juhliin ei voinut saapua ilman presidenttiparin henkilökohtaista kutsua, koska perinteen mukaan juhlat järjestää istuva presidentti eikä valtio. Pelkkä kutsu ei kuitenkaan varmistanut sisäänpääsyä, vaan kutsuvieraiden oli lisäksi pukeuduttava protokollan mukaan. Tällaista oli Suomessa joskus menneinä aikoina. Nyt vietämme juhlia pääosin virtuaalisesti.

Taivasten valtakunnan juhlat

Mainitut kaksi itsenäisyyspäivän juhlan pääsyvaatimusta havainnollistavat osuvasti myös maailmankaikkeuden …

Lisää...

Siemeniä kaupan

Markuksen evankeliumin neljännessä luvussa Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta useammalla kylvöön ja kasvuun liittyvällä vertauksella. Mitenpä muuten Jeesus Taivasten valtakunnasta puhuisi kuin vertauksin, koska eipä langennut maailma Jumalan maailman lainalaisuuksia tunne. Niin kuin päivä eroaa yöstä, niin eroaa Jumalan valtakunta jumalattomien valtakunnasta.

Maissinjyviä, siemeniä siis… (Kuva Vijaya narasimha, Pixabay)

Jeesuksen tässä esittämät vertaukset, kuten vertaus kylväjästä, ovat monelle entuudestaan tuttuja. Silti näkymä Jumalan valtakuntaan yllättää lukijan kerta toisensa jälkeen. Valitsin luvun vertauksista tähän yhden – ehkä vähemmän tunnetun. Se kuuluu näin:

”Jeesus sanoi: ”Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, …

Lisää...

Taivaallinen isänmaa

Kohta on taas tuo aika, kun lauantaina vietämme pyhäinpäivää. Hautausmaa liekehtii kynttilämerenä, mikä muistuttaa minua vastaavasta joulutraditiosta.

Liekkimerenä pimeässä.

Itselleni pyhäinpäivä aloittaa näin joulunajan odotuksen, vaikka vasta tuomiosunnuntai päättää kirkkovuoden ja adventti aloittaa kirkollisen joulunodotuksen ajan. Syynä tähän henkilökohtaiseen assosiaatioon lienee juuri pyhäinpäivänä hautausmaille syttyvä kynttilämeri, joka saa toisintonsa jouluaattona.

Viettämäämme pyhäinpäivään on yhdistetty kaksi eri kirkkojuhlaa: kaikkien pyhien päivä (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien sielujen päivä (Commemoratio omnium fidelium defunctorum).

Ensin mainittu traditio on alun perin peräisin 300-luvulta idästä, jossa sitä vietettiin pääsiäisaikana ja bysanttilaisessa kirkossa helluntain jälkeen. Lännessä kaikkien pyhien päivää vietettiin 700-luvun lopulta saakka kelttien ja frankkien parissa, josta se levisi Rooman kirkkoon.

Sielujen päivä on puolestaan peräisin vasta vuodelta 998, juhlaksi se vakiintui 1300-luvulla. Päivästä …

Lisää...