Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Taivasten valtakunta

Siemeniä kaupan

Markuksen evankeliumin neljännessä luvussa Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta useammalla kylvöön ja kasvuun liittyvällä vertauksella. Mitenpä muuten Jeesus Taivasten valtakunnasta puhuisi kuin vertauksin, koska eipä langennut maailma Jumalan maailman lainalaisuuksia tunne. Niin kuin päivä eroaa yöstä, niin eroaa Jumalan valtakunta jumalattomien valtakunnasta.

Maissinjyviä, siemeniä siis… (Kuva Vijaya narasimha, Pixabay)

Jeesuksen tässä esittämät vertaukset, kuten vertaus kylväjästä, ovat monelle entuudestaan tuttuja. Silti näkymä Jumalan valtakuntaan yllättää lukijan kerta toisensa jälkeen. Valitsin luvun vertauksista tähän yhden – ehkä vähemmän tunnetun. Se kuuluu näin:

”Jeesus sanoi: ”Tällainen on Jumalan valtakunta. Mies kylvää siemenen maahan. Hän nukkuu yönsä ja herää aina uuteen päivään, ja siemen orastaa ja kasvaa, eikä hän tiedä, miten. Maa tuottaa sadon aivan itsestään, ensin korren, sitten tähkän, …

Lisää...

Taivaallinen isänmaa

Kohta on taas tuo aika, kun lauantaina vietämme pyhäinpäivää. Hautausmaa liekehtii kynttilämerenä, mikä muistuttaa minua vastaavasta joulutraditiosta.

Liekkimerenä pimeässä.

Itselleni pyhäinpäivä aloittaa näin joulunajan odotuksen, vaikka vasta tuomiosunnuntai päättää kirkkovuoden ja adventti aloittaa kirkollisen joulunodotuksen ajan. Syynä tähän henkilökohtaiseen assosiaatioon lienee juuri pyhäinpäivänä hautausmaille syttyvä kynttilämeri, joka saa toisintonsa jouluaattona.

Viettämäämme pyhäinpäivään on yhdistetty kaksi eri kirkkojuhlaa: kaikkien pyhien päivä (Festum omnium sanctorum) ja kaikkien sielujen päivä (Commemoratio omnium fidelium defunctorum).

Ensin mainittu traditio on alun perin peräisin 300-luvulta idästä, jossa sitä vietettiin pääsiäisaikana ja bysanttilaisessa kirkossa helluntain jälkeen. Lännessä kaikkien pyhien päivää vietettiin 700-luvun lopulta saakka kelttien ja frankkien parissa, josta se levisi Rooman kirkkoon.

Sielujen päivä on puolestaan peräisin vasta vuodelta 998, juhlaksi se vakiintui 1300-luvulla. Päivästä …

Lisää...

Rakastakaa vihamiehiänne

Alla oleva lainaus on vuorisaarnasta. Sen Jeesus puhui aikana, kun hän oli kansan suosiossa ja monet poliittiset ryhmät odottivat hänestä messiasta, joka vapauttaisi Israelin Rooman alaisuudesta.

Kuva suurimmasta rakkaudesta – risti.

”’Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. ” (Matt. 5:43-48)

Jeesus saarnasi vuorisaarnassa Taivasten valtakunnasta, jota hän oli …

Lisää...

Kenen valtakuntaa rakennat?

Paastonajan kynnyksellä mieleeni palautui Jeesuksen 40 päivän paasto erämaassa. Se on kertomus Jeesuksen kiusauksista (Matt. 4:1-11). Siinä vihollinen yritti houkutella Jeesuksen toteuttamaan Isän tahdon maallisin keinoin. Vihollinen tarjosi Jeesukselle ’helppoa’ tietä. Kiusaajan tarjoukset voi pukea referoidusti sanoiksi vaikka näin:

Maisema ylösalaisin. Tältä näyttää maailma Taivasten valtakunnan arvoista käsin.

”Tarjoa ihmisille ilmaista ruokaa ja runsas seuraajien joukko on taattu. Tee ihmeistä suurta näyttämötaidetta ja ihmiset tulevat katsomaan sinua. Palvo minua ja voitat ihmiset hallintavaltaasi ilman ristiä.”

Jeesus tunnisti Saatanan järkeilyn Jumalan sanan kirjoitusten vastaiseksi. Mutta ei tämä ollut ainoa kerta, kun Jeesus valitsi Taivasten valtakunnan toimintatavan maallisen vaihtoehdon sijaan. Hän teki niin säännönmukaisesti.

Maailma kehottaa tähtäämään kaikessa ensimmäiselle sijalle, Jeesuksen mukaan viimeiset tulevat ensimmäiseksi. Ihmiset jumaloivat voimaa ja mahtia, …

Lisää...

Kristuksen kuninkuus

Kirkkovuoden viimeisestä sunnuntaita on Suomessa kutsutaan Ruotsin esikuvan mukaisesti synkänpuhuvasti tuomiosunnuntaiksi. Tosiasiassa nimi ei olisi synkkä eikä negatiivinen, ellei tuomio-sanaa käytettäisi kielessämme myös rangaistuksen synonyymina. Jostain syystä puhekielessä puhutaan tuomion eikä rangaistuksen suorittamisesta tai täytäntöönpanosta, kun puhutaan esimerkiksi vankeusrangaistuksesta.

Kristus tuomari, Fernando Gallego, 1480.

Ajatus tuomiosta juhlapyhän nimessä ei viittaa ensisijaisesti rangaistukseen, vaan oikeudenkäyntiin. Kyse oikeudenkäynnissä on oikeudesta – ei rangaistuksen langettamisesta. Oikeudenkäynnissä ei saa unohtaa, että tuomio voi olla myös vapauttava. Ja sitä tuomio on Kristuksessa häneen luottamuksensa laittaneilla – saamme nauttia vapauttavasta tuomiosta, koska Kristus on kärsinyt rangaistuksen meidän tähtemme.

Vanha katolisen kirkon perinne käyttää tuomiosunnuntaista nimitystä ”Kristuksen kuninkuuden sunnuntai”. Metodistikirkon traditiossa tuomiosunnuntain nimessä on katolisen perinteen tapaan iloisempi sointi. Juhlan nimi on ” …

Lisää...

Taivaallinen tooga

Olin muutama viikko sitten taas kerran Tallinnassa työmatkalla ja tätä kirjoittaessa olen puolestani matkalla Kööpenhaminaan. Maasta toiseen matkustava henkilö tarvitsee passin. Se on todistus hänen kansalaisuudestaan. Passi takaa haltijalleen oikeudet sen maan kansalaisena, keneksi passi hänet identifioi.

Rooman kansalaisen tooga-asuste.

Passiin on koottu joitain tuntomerkkejä, jotta passin haltija voidaan tunnistaa. Tuntomerkit ovat syntymässä saatuja ominaisuuksia. Passissa ei sen kerrota haltijan ammatista, urasta, varallisuudesta, tms. Se ei kerro elämänvalinnoista; eikä passia anneta yhteiskunnallisesti hyvien tekojen perusteella eikä sitä evätä pahojen tekojen tai ansiottomuuden tähden. Vaikka passin perusteella rajaviranomaiset saavat tiedon etsintäkuulutuksista tms. niin siitä huolimatta passi ei varsinaisesti kerro sitäkään. Siinä on vain tuntomerkit ja vakuus kansalaisuudesta.

Kansalaisuus puolestaan määrittelee oikeudet ja velvollisuudet, mitä yhteiskunta asettaa jäsenelleen. Esimerkiksi Suomen kansalaisuus pitää …

Lisää...

Ei ole mieletön hän…

Philip James Elliot lempinimeltään ”Jim” (1927 – 1956) oli evankelinen lähetyssaarnaaja. Minä puolestani opin tietämään hänet ja jotain hänen elämäntyöstään hänen nimissään kulkevan sanonnan kautta. Sanonta on itse asiassa hyvin samankaltainen kuin Philip Henryn (1631-1696) vastaava lausahdus.

Jim Elliot

Jimin vuonna 1949 päiväkirjaansa kirjoittama versio sanonnasta kuuluu näin:

”He is no fool who gives what he cannot keep to gain that which he cannot lose.”

”Ei ole mieletön hän, joka luopuu sellaisesta, mitä ei voi pitää, saadakseen sellaista, mitä ei voi menettää.” (Jim Elliot)

Sitaatti on elänyt ihmisten huulilla tehden tunnetuksi sanojen alkuperäisen kirjoittajan ja ne tapahtumat, jotka hänen elämäntarinaansa liittyivät. Sitaatin voima ei ole sen nerokkuudessa, vaan se on siinä, mitä henkilö sanojen takana edusti ja osoitti elämällään.

Koska …

Lisää...