Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: lähellä

Elämä ylösnousemususkossa

Usko ei ole koskaan ollut kristityille pelkkä opillinen kappale tai tiedollinen instrumentti, vaan usko on aina edustanut koko elämää. Näemme sen niin marttyyrien uhrauksissa kuin sydämen palossa pitää kiinni uskosta sekä yksilöinä että Herran nimeä tunnustavana yhteisönä – seurakuntana.

Kynttilä on uskon ja rukouksen symboli. (Kuva S. Hermann & F. Richter, Pixabay)

Seurakuntaa kantaa yhteinen usko, yhteinen leipä ja yhteinen rukous. Näistä kolmesta viimeinen kantaa arjessa kahta ensimmäistä. Ensimmäinen puolestaan on pohja kahdelle jälkimmäiselle.

Uuden testamentin termi ’elävä usko’ kuvaa verrattain hyvin uskon olemusta elämän lähteenä. Se merkitsee uskoa kokonaisvaltaisena koko ihmisen kokoisena elementtinä (Jaak. 2:15-20; Gal. 3:11).

Mitä on elämä ylösnousemususkossa?

Tekstin otsikko on ”elämä ylösnousemususkossa”, mikä on myös rukousviikon teema sen seitsemännelle …

Lisää...

Jumalaa kohtaamassa arjessa

Ajattele hetki omia kohtaamisiasi Jumalan kanssa – kohtaamisella tarkoitan tilannetta, jossa olet todella kohdannut Jumalan persoonan kanssa. Kohtaamisessa painotan etenkin ihmisen huomiokykyä; sitä, että ihminen on läsnä kohtaamisessa.

Kohtaamisen uusi normaali. (Kuva B Fierz, Pixabay)

Monet kokevat kohtaavansa Jumalan erityisesti yhteisissä kokoontumisissa tai hiljaisuudessa, hartaushetkessä jne. Toiset kokevat Jumalan läsnäolon erityisesti yhteisessä rukouksessa tai ylistyksessä, sitten on heitä, joiden hengelliset aistimet avautuvat paremmin yksinäisyydessä. Mutta tarkoittaako se, että kohtaamme Jumalan rajoitetuissa tilanteissa sitä, että Jumala on kohdattavissa vain silloin tai tietyllä tavalla?

Onko todella niin, että Jumala on tavoitettavissa vain yhteisten kokousten tai hartaushetkien aikana? Jos yrittäisin ehdottaa Herralle kohtaamista vaikkapa ruokatunnilla kahvijonossa, lähettäisikö hän minulle viestin, että hän ei ole juuri nyt tavattavissa ja että minun pitää …

Lisää...

Siitä olemme oppineet tuntemaan rakkauden

On hämmästyttävää löytää samankaltaisuutta tai yhtäläisyyttä sieltä, missä sitä ei osaa odottaa. Tällöin aina herää kysymys siitä, voivatko yhtäläisyydet olla sattumaa vai onko kyseessä jokin tarkoituksenmukaisuus, mitä ei vain ole aikaisemmin huomannut. No, tästä aiheesta ei sen enempää – jäin vain miettimään sitä tämänkertaisen tekstini aloittavan jakeen kohdalla.

”Siiinä on rakkaus, että…” (Kuva Image by Image by TanteTati, Pixabay)

Pysähdyin miettimään, että onko sattumaa vaiko mietittyä, että Johanneksen evankeliumin ja hänen ensimmäisen kirjeensä jae 3:16 osuvat teemaltaan yhteen jopa niin, että ne täydentävät toinen toisiaan.

Tiedän, ettei rakkauden apostoli Johannes ole jakanut kirjettään lukuihin puhumattakaan jakeista. Lisäksi tiedän, että lukujako on syntynyt aikaisemmin ja eri henkilön laatimana kuin jaejako. Jos siis joku on tarkoituksella ohjannut luku- ja jaenumerot …

Lisää...

Etsitkö Jumalaa, joka on aina lähelläsi?

Ei ole aina helppo tietää, mikä on lähellä ja mikä kaukana. Kaukainenkin vuoren huippu voi vaikuttaa olevan kävelymatkan päässä, jos ei osaa arvioida vuoren kokoa ja maiseman mittasuhteita. Se, mikä tuntuu olevan lähellä, onkin kovin kaukana.

Christ on the Road to Emmaus (1725/1730)

Toisaalta vieraassa kaupungissa sijaitseva nähtävyys voi tuntien etsimisen jälkeen vaikuttaa hävinneen kuin tuhka tuuleen, vaikka se on ollut koko ajan siinä kulman takana, mutta vain sopivasti silmän tavoittamattomissa.

Sama läheisyyden ja etäisyyden ongelma pätee ihmisiin. Kysymys on siitä, ymmärränkö läheisyyden? Voimme kokea olevamme ihmisestä kovin etäällä, vaikka hän on lähellä vieressämme. Ja vastakohtaisesti sydänystävän läheisyys huokuu hänen kirjeistään tai äänestään puhelimessa, vaikka etäisyyttä olisi tuhansia kilometrejä. On siis etäisyyttä ja läheisyyttä, jota ei välttämättä voi mitata …

Lisää...

Lähempänä kuin lähellä

Aloitan alusta – ja todella tarkoitan alkua. Raamatun ensimmäisellä lehdellä kaiken alusta kirjoitetaan tutuin sanoin:

”Alussa Jumala loi taivaan ja maan.” (1. Moos. 1:1)

Raamatun ensimmäisessä jakeessa kerrotaan Luoja-Jumalasta, joka teki jotain niin suurta, mitä ihminen ei ole tähän päivään mennessä kyennyt tekemään – Jumala loi kaiken olevaisen. Jumalan suuruutta korostaa sekin, että hän ilmoittaa luomistyönsä teon meille varsin lyhyesti tekemättä siitä isompaa numeroa.

Suuri Jumala

Luomiskertomuksen lyhytsanaisuus ei tietenkään vähennä tai pienennä tapahtuman suuruutta. Jumala päätti luoda kaiken – ja niin hän teki luovan sanan voimalla. Hänelle luominen ei ollut sellainen ’merkkitapahtuma’, että hänen olisi pitänyt tehdä siitä suurta numeroa, niin kuin me ihmiset teemme jo pienistäkin ’sankariteoista’. Jumala on niin valtava, ettei yksi maailmankaikkeuden luominen tarvitse hänen mittapuussaan ’merkkipaaluja’.

Luomakunta puhukoon Luojansa …

Lisää...

Kuiskaus

Palauta mieleesi hetki, kun joku on kuiskannut korvaasi viestin. Muistele. Mitä hän sinulle kuiskasi? Miksi hän kuiskasi eikä sanonut asiaansa ääneen tai huutanut kovaa? Miksi hän kuiskasi eikä vain ollut hiljaa? Ehkä hän tahtoi saada hetkeksi juuri sinun jakamattoman huomiosi? Niin, kuulit häntä, koska kuiskaus sulki hetkeksi kaiken muun syrjään.

Ajattele, että korvaasi kuiskataan hiljaiset sanat ”Minä rakastan sinua”. Miltä se sinusta kuulostaa? Onko se enemmän kuin samat sanat laulun kertosäkeessä? Omistatko kuiskauksen henkilökohtaisemmin itsellesi? Miltä se kuulostaa radiosta sanottuna: ”Minä rakastan sinua”? Ehkä hiljainen kuiskaus suoraan sinun korvaasi merkitsee kuitenkin paljon enemmän? Se on vakuuttavampi, intiimimpi ja se tulee lähelle.

Jumalan Pyhä Henki

Niin, kuiskaus kulkee syvemmälle sydämeen kuin muu puhe. Kuiskaus on intiimi media …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Läheltä ja kaukaa

Afrikkalainen nuotiotarina kertoo metsästäjistä iltanuotiolla. He odottivat auringon laskeutumista mailleen, kun kaukana horisontissa näkyi liikettä. Joku arveli norsulauman lähestyvän, toinen ehdotti seeproja. Kului hetki tai kaksi. Lähestyvä hahmo oli lähempänä. Se ei ollut lauma – se oli jokin. Yksi erotti leijonan siluetin, toinen näki sarvikuonon.

Sieltä kaukaa hän tulee.

Kului aikaa. Tuntematon vieras kulki lähemmäs. Nyt sen näki jo selvemmin. Se kävelee pystyssä – se on ihminen. ”Vihollinen!”, sanoi yksi. ”Ehkä kauppias”, sanoi toinen. Siinä he odottivat. Aurinko laski mailleen ennen kuin arvoituksellinen matkaaja astui pimeästä nuotiotulille. Kun nuotion valo tavoitti muukalaisen kasvot, miehet tunnistivat hänet. ”Hän on veljemme!”, he huusivat yhteen ääneen. Se oli matka kaukaa lähelle, matka arvoitusten muukalaisesta veljeksi.

Tämä on tarina …

Lisää...