Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Elia

Oi, Minne menet, Elia?

Tämän päivän kaikki tekstit liittyvät Kristuksen kuninkuuteen ja kirkastumiseen. Valitsin tekstini tänään Vanhan testamentin puolelta. Se on päivän evankeliumitekstin taustateksti, koska se on kertomus Elian taivaiseen ottamisesta.

Ei tuliset vaunut, mutta sentään palokunnan… (Image by Emslichter from Pixabay)

Nimittäin tämän kertomuksen jälkeen tapaamme Elian vasta sellaisen tuhannen vuoden päästä, kun hän ilmestyy Kristukselle yhdessä Mooseksen kanssa kirkastusvuorella.

Mutta lähdetään liikkeelle silti kirkastusvuorelta, koska se avaa saarnan avaintermiä – ”ohutta paikkaa”.

Ohut paikka kirkastusvuorella

Kelttiläisessä hengellisyydessä on sanonta ’thin place’, eli ’ohut paikka’. Termi on lähtöisin jo esikristilliseltä ajalta Irlannin mailta. Sillä tarkoitetaan paikkaa, jossa maa ja taivas kohtaavat. Se ei ole vain paikka; vaan tapahtuma, kun maan ja taivaan välinen raja häviää ja Jumala tuntuu olevan erityisen …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Jos joku teistä…

Aiheemme on tälläkin kertaa rukous. Se on aihe, jota kaikki pitävät tärkeänä, mutta samalla monet meistä joutuvat tunnustamaan heikkoutensa rukoilijoina. Toisaalta jos ihminen ei olisi heikko omassa voimassaan, niin saattaisipa rukoukset jäädä vieläkin harvemmiksi.

Rukous on Jumalan suuri ihme. (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

Tuntuu siltä, että hyvästä yrityksestä huolimatta rukouksessa vietetty aika jää joko lyhyeksi tai huokaustemme sinnikkyydessä olisi edelleen parantamisen varaa.

Seuraavassa tutustumme esirukoukseen ja muutamiin sitä sivuavaan ongelmaan Jaakobin kirjeen tekstin johdattelemina. Teksti on todennäköisesti entuudestaan monelle tuttu, koska sitä siteerataan monesti saarnoissa, rukouskokouksissa ja laulunsanoissa.

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä …

Lisää...

Etsitkö Jumalaa, joka hallitsee?

Olen vuosien varrella kertonut monin esimerkein ja sanoin Jumalasta, joka on lähellä silloinkin, kun emme häntä vierellämme huomaa.

Kenellä valta on ja ken siitä iloitsee? (Kuva WaSZI Pixabaystä)Elia

Tämä Jumalan läheisyys ja kiinnostus elämästämme on pelkästään sekin merkittävä asia, mutta tahdon vielä täydentää tätä kuvaa tästä läheisestä Jumalasta kertomalla hänestä Jumalana, joka hallitsee.

Jumalan läheisyys ei yksistään näet ole kaikki. Otan muutaman esimerkin:

  • Voisihan olla niin, että vaikka koemme Jumalan jokapäiväisen läsnäolon elämässämme vahvasti, mutta tämä immanentti läheinen Jumala ei silti olisi lainkaan kiinnostunut voinnistamme. Jos hän siis olisi panteistinen olevaisessa asuva jumalan kaltainen persoonaton eksistenssi, mitä hänen läheisyytensä meille edes merkitsisi?

  • Edelleen Jumala voisi olla lähellä ja edellisen esimerkin vastaisesti jopa kiinnostunut ihmisestä, mutta silti hän tuntuisi etäiseltä, …

    Lisää...

Jumalaa kohtaamassa hiljaisuudessa

Kun puhumme Jumalan kohtaamisesta, etsimme syvempää suhdetta häneen – tilaisuutta kohdata Jumala kuin kasvoista kasvoihin.

Palava pensas (Sébastien Bourdon 1616–1671)

Jumalan kohtaaminen on tilanne, jossa ihminen kohtaa myös itsensä Luojan silmien alla. On kyseessä kohtaaminen, johon liittyy suuria odotuksia koskien oman elämän suuntaa: tarkoitusta, päämäärää, jaksamista jne.

Jumalan kohtaamisessa ei ole niinkään kyse siitä, että tarvitaan erityinen hetki tai tilanne, jossa Jumala sallisi ihmisen kohdata hänet, vaan oikeastaan kohtaamisessa kyse päinvastaisesta. On kyse tilanteesta, jossa ihminen intoutuu näkemään Luojansa ja kohtaamaan hänet.

Ei ole kyse siitä, etteikö Jumala olisi kohdattavissa, vaan tahdostamme kääntyä hänen puoleensa kohtaamaan häntä. Se, että näemme Herran kädenjäljen luonnossa ei ole vielä hänen kohtaamistaan. Jeesuksen pelastustyön hienouden ihastelu ei ole sekään hänen kohtaamistaan, kuten ei ole …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Kuinka pitkä matka vielä, isä?

Elokuussa koululaiset, opiskelijat ja työtätekevät palaavat lomilta työn ja aherruksen pariin. Niin teen tässä nyt minäkin – palaan lomalta paitsi työn ja arjen pariin, myös kirjoittamaan blogi- ja saarnatekstejä aavistuksen säännöllisemmin kesän ’säännöllisen epäsäännöllisen’ kirjoittelun jälkeen.

Matkallapa hyvinkin, mutta kuinka pitkään?

Kulunut kesäloma oli minun kohdallani ennen kaikkea aikaa olla kotona perheen kanssa. Vietimme siis suurimman osan lomasta kotosalla, mutta myös jonkin verran matkoilla ja tienpäällä. Matkoilla tuli mieleen takavuosien lomamatkat, kun lapset olivat pienempiä. Silloin pidemmillä ajomatkoilla korviin kantautui auton takapenkiltä usein otsikon kysymys kovin kärsimättömään sävyyn: ”Kuinka pitkä matka vielä, isä?

Samaa kysymystä olen kysellyt Taivaan Isältä kesän aikana, kun olen ajautunut pohtimaan sitä, miten nykyinen elämäni vastaa siihen kutsuun, jossa tahdon elää tänään. Teen siis …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Hiljaisuus yön kauhujen keskellä

Tarina kertoo Jeanne d’Arc’n, eli ”Orleansin neitsyen” kohtaamisesta, jossa toiset kyseenalaistivat hänen vankkaa näkemystä Jumalan tahdosta vaikean päätöksen edellä. Häneltä kysyttiin ehkä ihan aiheellisesti, että miksi Jumala puhui muka ainoastaan hänelle eikä kenellekään muille. Pohjimmiltaan kyse oli siitä, että se, mitä Jeanne puhui Jumalan nimissä, ei tuntunut hyvältä muiden mielestä. Miksikö muka Jumala puhui juuri hänelle? Tähän Jeanne vastasi jokseenkin napakasti näin:

Jeanne d’Arc

Arvon herra, olette kyllä nyt väärässä. Jumala puhuu kaikille, mutta minä kuuntelen häntä.

Mitä hän sanoi on varsin totta monen meidän kohdalla. Jumala kyllä puhuu meille, mutta me olemme niin kiireiset oman elämämme kanssa, että emme malta odottaa hänen apuaan saati sitten pysähtyä kuuntelemaan häntä. Vai onko kohdallemme yksinkertaisesti haluttomuudesta kuulla, kun itse …

Lisää...

Rautalankaa vääntämässä

Minulla on kohtuullisen hyvä suuntavaisto ja olen oppinut luottamaan siihen. Yleensä suuntavaistoni toimii hyvin, mutta liika luottamus hyvään suuntavaistoon johtaa minut puolestaan ongelmiin silloin, jos en olekaan niin hyvin ’kartalla’ kuin luulen olevani.

Aikanaan onnistuin toistuvasti kadottamaan suuntavaistoni Oulun Alppilan, Puolivälinkankaan ja Takalaanilan suunnalla, vaikka seutu olikin tullut jo melko tutuksi ja osasin ongelmitta löytää tieni perille muualla Oulussa. Jostain kumman syystä onnistuin kuitenkin juoksulenkillä löytämään itseni toistamiseen ”Järvitien risteyksestä”, vaikka mielestäni en ollut kulkenut sinnepäinkään! Eksymisestäni Järvitien risteykseen tulikin Oulun seurakunnassa sen verran tunnettu asia, että seurakuntalaiset pitkään hymyillen kyselivät, että olenko ollut taas Järvitien suunnassa lenkillä.

Lopulta toki selvitin alueen kartasta ja löysin selkeät syyt siihen, miksi suuntavaisto petti toistamiseen juuri noilla ’huudeilla’. Mutta vääristä kiintopisteistä ja oletuksista poisoppiminen vaati kuitenkin tietoista …

Lisää...