Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: lähimmäisenrakkaus

Taivas varjele!

Lähtölaukaus tulla tämän tekstin eteen ja puhuteltavaksi oli minulle Mikko Kuustosen kappale ”Taivas varjele”. Laulussaan hän pohtii kuinka helppoa on jättää apua tarvitseva lähimmäinen huomioimatta, kun hänet pitää riittävän etäällä.

Jan Wijnants: Laupiaan samarialaisen vertaus (1670)

”Jos olet painomusteena paperilla
tai sähköä kuvaruudun pinnalla.
Jos olet ääniaaltoja jollain kanavalla
ehkä kuuntelen tai sua saatan katsella.

Jos olet seitsemän sivua mapissa
tai joku luku yhteiskuntaopin kirjassa
Jos olet uutisaihe kolmannessa maailmassa
ehkä pysyn kanssasi tasapainossa

Mutta kun sinusta tulee totta
minun veljeni, verta ja lihaa
Lyö katseesi katuun armotta
vaikket syytä etkä vihaa

Taivas varjele . . .”

Teemme ihmisistä kovin mieluusti ’asioita’, ’tilanteita’, ’tapauksia’, ’asiakkaita’ jne. ettemme vain joudu kohtaamaan heitä ’ihmisinä’. Teen melkein mitä tahansa kunhan ’tuo …

Lisää...

Jumalaa kuvaamassa

Valokuvaaminen jos mikä on muuttunut valtavasti digitalisaation myötä. Vaikka valokuvaaminen on ollut minun elinaikani joka kodin puuhaa, oli kuvaaminen ennen digikameroiden tulemista harkitumpaa, juhlavampaa ja työläämpää.

Jumalaa kuvaamassa :-) (Kuva Bessi, Pixabay)

Digikameroiden yleistyminen muutti kuvauskäytäntöjä siinä, että kuvia otettiin enemmän kerralla ja vain parhaat säästettiin. Silti edelleen kuvaaminen oli tietoista, koska kamera piti ottaa mukaan. Usein luontoretkellä harmittelin, kun ei tullut ottaneeksi kameraa mukaan. Jälkikäteen ymmärrän, että se oli parempi niin. Usein kuvaamisesta tulee itsetarkoitus, jolloin alkuperäinen tallennettava tunnelma katoaa kohta kameran esiin ottamisen myötä.

Vieläkin suurempi kuvauskulttuurin muutos tapahtui, kun kännykästä tuli osa vaatetusta (ts. pakollinen kanniskeltava) ja kamera istui kännykkään. Enää kuvaamiseen ei tarvinnut varautua mitenkään, vaan sen kuin otit kännykän taskusta …

Lisää...

Rakastakaa vihamiehiänne

Alla oleva lainaus on vuorisaarnasta. Sen Jeesus puhui aikana, kun hän oli kansan suosiossa ja monet poliittiset ryhmät odottivat hänestä messiasta, joka vapauttaisi Israelin Rooman alaisuudesta.

Kuva suurimmasta rakkaudesta – risti.

”’Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. ” (Matt. 5:43-48)

Jeesus saarnasi vuorisaarnassa Taivasten valtakunnasta, jota hän oli …

Lisää...

(Epä)tasapainoilua rakkaudessa

Lyhyt tekstini Luukkaan evankeliumista on johdantokertomus vertaukseen laupiaasta samarialaisesta (Luuk. 10:30-36). Se on dialogi lainopettajan ja Jeesuksen välillä, mikä sai Jeesuksen esittämään vertauksen laupiaasta samarialaisesta.

Rakkautta on… (Kuvan tekijä on James Chan,Pixabay)

”Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ’Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?’ Mies vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’ Jeesus sanoi: ’Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.’(Luuk. 10:25-28)

Tässä emme lainkaan katso vertausta, vaan keskitymme lainoppineen miehen vastaukseen, kun Jeesus pyysi miestä itseään soveltamaan kirjoituksia:

Mitä laissa …

Lisää...

Valitun äidin rakkaus

Aloitan apostoli Johanneksen hieman erikoisella tervehdyksellä. Se sopii mitä parhaiten äitienpäivän teemaan ja vie meidät mukavasti hänen kirjeensä tekstiin sisään.

Apostoli Johanneksen ’nuoruuden kuva’ yhdessä Jeesuksen kanssa.

Vanhin tervehtii valittua äitiä ja hänen lapsiaan. Minä rakastan teitä totuudessa, enkä yksin minä, vaan kaikki, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden.(2. Joh. 1:1)

Evankeliumien kertomuksissa tapaamamme nuori spontaani Johannes tervehtii tässä vuosisadan loppupuolella kirjoitetussa kirjeessä seurakuntaa esittäytyen sanalla ’vanhin’ (’presbyteros’). Niin olivat vuosikymmenet tehneet tehtävänsä, että kirjeessä tapaamme vanhan paljon elämää nähneen Johanneksen.

Hänen itsestään käyttämä sana ’presbyteros’ merkitsee seniori-ikäistä herrashenkilöä, joka nautti yhteisönsä arvostusta. Toki ilmaus oli vakiintunut merkitsemään myös vanhempaa kirkollista viranhaltijaa, mikä sekin sopi häneen.

Lukijan näkökulmasta kirjoittaja Johanneksesta on oleellista tietää, että hän oli vastaanottajien …

Lisää...

Viktor ja Corona

Tätä kirjoittaessani eletään maaliskuun loppua. Koronavirusepidemian poikkeusjärjestelyt alkoivat kohdallani yli kaksi viikkoa sitten, kun sunnuntaina 15. maaliskuuta palasin työmatkalta kotiin. Sen jälkeen olen perunut kaikki kevään matkat kesäkuulle saakka, tiedottanut kirkkomme poikkeuskäytännöistä ja istunut työpöydän edessä nenä kiinni tietokoneruudulla kymmenissä ja taas kymmenissä online-tapaamisissa.

Taitelijan näkemys Viktorin ja Coronan marttyyriosta.

Vielä epidemian alussa odotin, että tiedossa on kohta normaalia rauhallisempi kevät. Olin väärässä. Kevät on osoittautunut paitsi työtehtävien määrän myös henkisen kuormittavuuden osalta poikkeuksellisen raskaaksi.

Tilanteen raskautta lisää tietoisuus siitä, että kun poikkeusoloista palataan jonkinlaiseen uuteen normaaliin, niin keväältä siirretyt asiat ruuhkauttavat arjen pian uudelleen. Lisäksi lähitulevaisuudessa odottaa poikkeusjärjestelyt, jotka ovat seuraus nykyhetken poikkeusjärjestelyiden vaikutuksesta.

Poikkeuksellista hyvää

Vaikka elämämme raskaita aikoja, olen ilokseni samaan aikaan huomannut yleistä heräämistä kestävien arvojen …

Lisää...

Vaikka minä…

Sunnuntain epistolateksti kirkkomme saarnakalenterissa on tuttu rakkauden korkeaveisuksi kutsuttu teksti Ensimmäisen Korinttilaiskirjeen 13. luvusta.

Visiting the poor (Le Magasin Pittoresque, 1844, Girardet, Karl)

”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa…” (1. Kor. 13:4-6)

Teksti kaunistaa huoneentauluna montaa kotia; meidänkin kodissamme se on koristanut keittiön seinää ja muistan samaisen taulun myös lapsuudenkodista olohuoneen seinältä. Olen kuullut tekstin myös lausuttuna runona ja onpa siihen säveliäkin tehty. Kysynpä vain kuinka monessa häätilaisuudessa se luetaan joko alttarilta tai viimeistään juhlan ohjelmassa.

Oletko koskaan pysähtynyt pohtimaan, miksi tuo teksti on Raamattuun kirjoitettu? Tai oletko miettinyt, missä noiden runollisten säkeiden …

Lisää...