Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: anteeksi

Anteeksianto joululahjaksi

Joulu on monikasvoinen juhla. Se on syntymän juhla, valon juhla, rauhan juhla, perheen juhla, jne. Näiden lisäksi joulu on myös antamisen juhla.

Risti on anteeksiannon vahvin symboli. Sopii myös antamisen juhlaan – jouluun. (Kuva Tumisu Pixabaystä)

Jouluajan juhlintaan keskeisesti liittyvällä lahjojen antamisella on perinteet jo ajalta ennen ensimmäistä joulua. Jouluteksteistä lahjojen antaminen liittyy konkreettisimmin ehkäpä Matteuksen kertomukseen itämaan tietäjistä, jotka toivat lahjoja Jeesus-lapselle (Matt. 2:11). Heidän lahjansa olivat moninaiset ja kalliit, joihin harvalla olisi edes varaa.

Itselleni heräsi joulua edeltävänä aikana mieleen kysymys siitä, mikä olisi minun joululahjani tänä vuonna Jeesukselle? Hän tuskin enää tarvinnee kultaa, suitsuketta tai mirhaa, joita minulla ei kyllä olisikaan antaa. Mikä siis olisi jotain, mitä voisin tänä jouluna sydämeni halusta rakkaalle Vapahtajalleni antaa? …

Lisää...

Vapaus menneestä

Vuosisatoja sitten ammatti periytyi isältä pojalle. Isät paitsi kasvattivat poikansa Herran nuhteeseen, he kouluttivat heidät itse osaamaansa ammattiin. Sillä tavoin suutarin pojasta tuli suutari, sepän pojasta seppä, jne. Perinne näkyy aikanamme enää vain muutamissa sukunimissä, kuten Seppä, Seppänen tai Suutarinen.

Käsi kädessä, isältä pojalle (Kuva chin1031, Pixabay)

Nykypäivänä ei isältä pojalle enää periydy juuri muuta kuin tuo sukunimi ja omaisuus. Tosin poikkeuksiakin on; esimerkiksi monen näyttämötaiteilijan jälkeläisistä on tullut vanhempiensa työn jatkajia, samoin käy vielä kauppiassuvuissa ja urheilussa.

On tietty rehellisyyden nimissä myönnettävä, että edelleen yllättävän paljon ominaisuuksia siirtyy verenperintönä isältä pojalle. Geneettisen perimän lisäksi monet luonteenpiirteet, tavat ja taipumukset tuntuvat siirtyvän sukupolvelta toiselle. Ehkäpä juuri siksi historian saatossa useat filosofit ja uskonmiehet ovat pysähtyneet miettimään, että periytyykö …

Lisää...

Anteeksi!

Päivän evankeliumin tekstissä (Matt. 18:21-35) Pietari kysyy Jeesuksesta kysymyksen, joka kuuluu taas joukkoon ’tiedollisesti helppo, mutta käytännön toteutus horjuu. Pietari kysyi:

”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” (Matt. 18:21)

Epistolateksti Roomalaiskirjeestä (Room. 14:1-12) jatkaa samasta aiheesta toisesta tulokulmasta katsottuna tekstissä, jossa pohditaan vastuullisuutta Jumalan edessä, mutta myös vastuullisuutta ’kielen tuomiovallan’ käyttäjinä.

”Kuinka sinä voit tuomita veljesi? Tai sinä toinen, kuinka voit halveksia veljeäsi? Kaikki me joudumme Jumalan tuomioistuimen eteen.
. . .
Jokainen meistä joutuu tekemään Jumalalle tilin itsestään.” (Room. 14:10,12)

Anteeksiantoon ajatus tuomiosta sekin kulminoituu – ainakin meidän syyllisten näkökulmasta. Anteeksi antamisen äärelle johtaa myös tämän sunnuntain Vanhan testamentin teksti (1. Moos. 50:15-21), joka on kertomus anteeksiantamisesta …

Lisää...

Kaikki ei ole sitä…

Sanonta ”kaikki ei ole aina sitä, miltä näyttää” sopii moneen tilanteeseen, mutta erityisen se kuvaa meitä ihmisiä. Monesti ulkokuoren ja olemuksen perusteella syntynyt ensivaikutelma ihmisestä osoittautuu vääräksi, kun ihmiseen saa tutustua ajan kanssa.

Monet kerrat olen häpeäkseni huomannut ennakkoluulojen värittämän ensivaikutelman jälkeen henkilöllä olleen kultainen sydän ja kaunis mieli. Toki silloin tällöin arviointikyky on pettänyt myös toiseen suuntaan. Arviointiin vaikuttavat niin tapaamishetken luonne kuin myös omat asenteemme ja odotuksemme. Yksinkertaistaen voi silti todeta, että ulkokuori voi pettää.

Viisautta on käyttää toisen ihmisen arviointiin aikaa ja antaa hänelle ja itselleen mahdollisuus aitoon kohtaamiseen. Eihän sitä ikinä tiedä, vaikka uusi kohtaaminen antaisi lahjaksi elinikäisen ystävän. Kohtaamisista on kyse myös päivän raamatuntekstissä.

Jeesus kohtaa syntisen

Tämän päivän Luukkaan evankeliumin tekstissä sanonta ”kaikki ei ole …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Jumalan suuret teot

Profeetta Miikan kirjasta katson nyt sen kolmanteen ja viimeiseen ennustukseen (Miika 6:1-7:20). Se on kuva iankaikkisesta tuomioistuimesta, missä käsitellään syyte Israelia vastaan (Miika 6:1-7:7) ja Israelin uudesta kukoistuksesta sekä koko Jumalan valtakunnan voitosta (Miika 7:8-20).

Taivasten valtakunta on näkmistä uskossa.

Keskityn profetian viimeiseen osaan, missä Jumala paljastaa valtakuntansa voiton salaisuudeksi oman johtajuutensa ja voimansa. Miikan profetia on huipennus Taivasten valtakunnan murtautumiselle esiin koko kirkkaudessa.

Me katsomme valtakunnan tulemista kuin ruusun nuppua, jonka kukoistuksen hetki on edessä. Nupullaan olevasta ruususta me kuitenkin näemme kukoistuksen olevan kätkössä nupun sisällä ja samoin tiedämme odottaa muodonmuutosta kun aika on oikea. Sama koskee Jumalan valtakuntaa tänään; se on jo nyt, mutta sen loiston aika ei ole tullut.

Niin kuin silloin, kun lähditte …

Lisää...