Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: hinta

Veren arvo

Oletko koskaan miettinyt Jeesuksen vuodattaman veren arvoa? Kysymys tulee epäsuorasti esille silloin, kun uskova kokee epäonnistuneensa vaelluksessa Jumalan mielen mukaisesti – on sitten kyse jostain, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta jäi tekemättä, tai jostain mitä tuli tehtyä, vaikka ei olisi pitänyt tehdä.

”Herramme Jeesuksen Kristuksen veri, sinun edestäsi vuodatettu.” (Kuva Sofia Stensby Pixabaystä)

Omatunnon syyttävä ääni voi käydä niin voimakkaaksi, että mieltä alkaa hiertämään piinallinen kysymys ”Voinko minä saada enää anteeksi?” Tehdyt synnit tuntuvat niin todellisilta etenkin, jos kyseinen synti on saanut sinut lankeamaan toistuvasti niin, että näet syntisi suurempina kuin Kristuksen veren sovittavan arvon. Tällöin mieleen hiipii ikävä epäilys: ”Riittääkö Kristuksen veri pesemään minut puhtaaksi?

Tällä kertaa etsimmekin ratkaisua tähän ongelmaan. Kysymykseen Kristuksen veren …

Lisää...

Rakkaus virtaa

Viikko takaperin maanantaina vietettiin ystävän päivää – tai Valentinin päivää. Se on päivä rakkaudelle. Päivä, jota korostaa punaisen sävyt – ei verenpunaisen, vaan vaaleanpunaisen. Vaaleanpunainen on ihana väri. Se ei loukkaa ketään.

Tässä kuvassa rakkaus virtaa. (Andrei Rublevin (1405) ”Pyhä Kolminaisuus”)

Tätä kirjoittaessa Valentinin päivästä ehtinyt kulua jo tovi. Jostain kumman syystä tänä vuonna tuo päivä jäi kummittelemaan mieleeni pidemmäksi aikaa. On ollut aikaa ajatella rakkautta, mitä se nyt tarkoittaakaan.

Näissä pohdinnoissa olen tullut sellaiseen tulokseen, että ihmisten rakkaus on väriltään vaaleanpunaista, kun taas Jumala värittää rakkauden verenpunaisella. Tässä tekstissä yritän vähän avata tätä värieroa.

Lähtökohtaisesti me ihmiset väritämme paperille vaaleanpunaisia sydämiä, jos joku pyytää meitä piirtämään rakkauden. Saman tehtävän edessä Jumalan vuodattaa verenpunaisia pisaroita, joilla hän piirtää sydämen paperiin. …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , , |

Arvon hinnoittelua

Puhutaan hetki arvoista. Pysähdytään hetkeksi miettimään, mitä arvoja sinulla ja minulla on? Arvo on siis jotain, mitä pidetään toivottuna tai tavoiteltuna.

Hintoja, hintoja (Kuva Gerhard G., Pixabay)

Kun kohta mielikuva itselle tärkeistä arvoista on muodostunut, mietitään hetki, mikä näistä seikoista tekee arvoja? Eli miksi koen tärkeäksi, että juuri nämä asiat ohjaavat toimintaani?

Hyvä. Seuraavaksi pohtikaamme, mitä oikeastaan arvoilla tarkoitetaan? Mikä tekee mielipiteestä tai asiasta arvon? Ei tarvitse jatkaa pohdintaa niin pitkälle, että erotellaan toistaan itseisarvo ja välinearvo tms.

Monissa suomen sukulaiskielissä ’arvo’ on aikanaan viitannut hintaan. Toisaalta arvolla viitataan ymmärrykseen, arvioon ja arviointiin, mikä oli Agricolan kielessä ’arvo’ -sanan merkityksen perusta.

Arvoon liittyy varsin läheisesti ajatus hinnasta. Maksammehan kuluttajinakin hintaa verona nimenomaan arvon lisästä, mitä palvelu tai hyödyke …

Lisää...

Suunnaton aarre

Harvoin muistan uniani edes herätessäni, ja jos muistan, unohdan ne saman tien. Jo aikoja sitten näin unen, jonka muistan vielä tätä kirjoittaessanikin. Se sopinee johdannoksi tähän Matteuksen evankeliumista valikoituun tuttuun tekstiin. Aloitetaan unesta.

Aarteeni. Kuva HOerwin56, Pixabay

Tapahtui unessa

Unessa olin perheeni ja muutamien tuttavieni kanssa käyskentelemässä vieraassa kartanossa ja sen pihamailla. Kartano oli valkoinen ja suuri, kolmikerroksinen harjakattoinen rakennus. Se oli joka tavalla kaunis ulkoa ja sisältä.

Kartano oli sisustettu aikansa tyylin mukaisesti ja sen sisällä oli sellainen hieno tuoksu kuin vanhoissa hyvin säilyneissä, mutta asumattomissa, rakennuksissa on. Kartanon piha oli kallioinen ja meren rannalla. Pihapiirissä oli useita ulkorakennuksia ja tietenkin rannalla oli erillinen saunamökki.

Kartano oli selkeästi ollut asumattomana jo pidempään, mutta näytti olevan kaiken puolin …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Tärkeää: uusi ihminen vai sikalauma?

Monesti tutuksi käynyt raamatunteksti yllättää minut, kun palaan tekstin ääreen uudelleen. Kuinka paljon olen tekstistä ehtinyt unohtaa ja kuinka paljon edellisillä kerroilla on jäänyt huomaamatta.

Sikoja, sikoja, … (Kuva Hans Braxmeier, Pixabay)

Tämä pätee myös tekstiini Markuksen evankeliumista. Siinä on Jeesus, saastaisia henkiä, sikalauma, sikopaimenia, mies ja joukko kyläläisiä. Tiedät tekstin. Ohessa vähän muistin virkistykseksi.

”…Hän antoi niille luvan. Silloin saastaiset henget lähtivät miehestä ja menivät sikoihin, ja lauma syöksyi jyrkännettä alas järveen. Sikoja oli noin kaksituhatta, ja ne hukkuivat kaikki. Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat kaikesta tästä kaupungissa ja kylissä. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. He tulivat Jeesuksen luo ja näkivät pahojen henkien vaivaaman miehen istuvan siellä. Mies, jossa oli ollut legioona henkiä, istui vaatteet …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Sitoutumisen hinta

Kuningas Hiskia on yksi harvoista Juudan kuninkaista, jotka Vanhan testamentin historia esittää Jumalan tahdon mukaisina ’mallikelpoisina’ kuninkaina. Kuningastenkirjan kirjoittaja antaa hänen hallinta-ajastaan varsin hyvän todistuksen:

”Hiskia teki sitä, mikä on oikein Herran silmissä, aivan niin kuin hänen isänsä Daavid oli tehnyt.” (2. Kun. 18:3)

Kuningas Hiskia.

Kukapa meistä ei haluaisi tällaista todistusta! Hiskiaa ei historia muista sen tähden, että hän olisi ehdoin tahdoin pyrkinyt tekemään nimeä itselleen. Hänet muistettiin siitä, että hän ei etsinyt omaa parastaan, vaan Jumalan parasta.

Kuningastenkirjojen myöhemmin kirjoitettu rinnakkaisteos Aikakirjat syntyivät pakkosiirtolaisuudesta paluun jälkeen Esran ja Nehemian kirjojen aikaan tai kohta niiden kirjoittamisen jälkeen. Ne katsovat kuningastenkirjojen tavoin samaa ajanjaksoa, mutta kauempaa – ajasta, jolloin nähtiin varsin selvästi, mihin näiden kuninkaiden hallinta kansan johti. Todistus, mikä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Jouluevankeliumi heprealaisille

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan kertoo Vapahtajan – kuninkaan – syntymästä tavallisten ihmisten arjessa. Siinä taivaallinen loisto murtautuu rahvaan arkeen.

Jouluevankeliumi on arkinen kertomus ’tytöstä ja pojasta’ tai ’miehestä ja naisesta’, jotka lähtevät matkalle ’verotoimistoon’ kaksin, mutta matkan aikana koittaa vaimon aika synnyttää esikoisensa.

Seimen äärellä (Gerard Van Honthorst)

”Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2:4-7)

Tämä on maisema, johon joulukorttien ja jouluasetelmien tilannekin rakennetaan. Joskus asetelmassa ovat mukana paimenet tai tietäjät, …

Lisää...