Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: rukous

Jos joku teistä…

Aiheemme on tälläkin kertaa rukous. Se on aihe, jota kaikki pitävät tärkeänä, mutta samalla monet meistä joutuvat tunnustamaan heikkoutensa rukoilijoina. Toisaalta jos ihminen ei olisi heikko omassa voimassaan, niin saattaisipa rukoukset jäädä vieläkin harvemmiksi.

Rukous on Jumalan suuri ihme. (Kuva Gerd Altmann Pixabaystä)

Tuntuu siltä, että hyvästä yrityksestä huolimatta rukouksessa vietetty aika jää joko lyhyeksi tai huokaustemme sinnikkyydessä olisi edelleen parantamisen varaa.

Seuraavassa tutustumme esirukoukseen ja muutamiin sitä sivuavaan ongelmaan Jaakobin kirjeen tekstin johdattelemina. Teksti on todennäköisesti entuudestaan monelle tuttu, koska sitä siteerataan monesti saarnoissa, rukouskokouksissa ja laulunsanoissa.

Jos joku teistä kärsii, hän rukoilkoon; jos joku on hyvillä mielin, hän laulakoon kiitosvirsiä. Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä …

Lisää...

Rukouksen ytimessä

Näin viikon lopulla ajattelin jakaa muutaman ajatuksen rukouksesta. En usko, että sanon mitään varsinaisesti uutta. Sanailen ajatuksia lähinnä itselleni muistutukseksi rukouksen käytännön olemuksesta.

Tämä kuva synnyttää meissä mielikuvan rukouksesta, vaikka rukous voi tapahtua meissä jatkuvasti myös arjen askareissa. (Kuva congerdesign Pixabaystä)

Rukous on jokapäiväistä – siis arkista, mutta silti samaan aikaan pyhää – eli Jumalalle erotettua. Siinä on järjenvastaisuus, että ymmärrämme Jumalan kohtaamisen erityiseksi ja pyhäksi, mitä se onkin, mutta samaan aikaan Jumalan kohtaamisen tulee olla arkisista arkisinta siinä, että kohtaaminen kattaa koko elämämme ja sen kaikki hetket. Se on kuin eläisit kuninkaan hovissa. Olet jatkuvasti läsnä ja vuorovaikutuksessa, mutta silti olet yhteydessä pyhään ja Kaikkivaltiaaseen, mikä tekee tilanteesta juhlaakin arvokkaamman.

Ehkä suurin mysteeri meille on se, että Jumala …

Lisää...

Kohtaa minut täällä!

Tänään kerron kaksi kuvitteellista tarinaa. Ne ovat sen verran arkisia, että pienillä muutoksilla ne voisivat olla kenen tahansa elävää arkea. Ennen tarinoita jaan alkuun lyhyen psalmin säkeen, joka tuo meidät sisään tarinoiden tunnelmaan.

Kahden penkillä, olosuhteista huolimatta (Kuva Pixabay.com)

Laulakaa Herralle, virittäkää kiitosvirsi, soittakaa lyyralla kiitosta Jumalallemme! Hän peittää pilvillä taivaan ja lähettää maan päälle sateen, hän panee versomaan vuorien ruohon.” (Ps. 147:8)

Ensimmäinen tarina

Kutsuinpa ystäväni kanssani retkelle. Kutsuin hänet viettämään hetken kanssani nuotiopaikalla metsän siimeksessä kauniin kankaan äärelle suolammen rantaan, missä aurinko paistaa siniseltä taivaalta ja linnut laulavat. Sinne minä hänet kutsuin.

Vihdoin tuli tuo odotettu päivä. Vaelsimme matkaa paikanpäälle tunnin jos toisenkin. Oli pilvistä. Ja kun perille pääsimme, oli taivas harmaa, puhalsi kylmä tuuli ja kohta …

Lisää...

Mitä sinulle kuuluu?

Istut kahvilassa ja odotat häntä. Hän on tovin myöhässä, mutta kohta hän sieltä tuleekin. Onkin kulunut jonkin aikaa siitä, kun edellisen kerran tapasitte. Tilaatte kahvit ja kohta keskustelu käynnistyy.

Siinä minä istuin ja kuuntelin. (Image by 👀 Mabel Amber, who will one day from Pixabay)

Hän kertoo sinulle juurta jaksain elämänsä haasteista. Kuuntelet. Sitten hän kysyy sinun kuulumisiasi. Aloitat kertomaan tuntojasi. Kohta hän keskeyttää sinut ja sanoo, että hänkin on kohdannut jotain samaa. Ja kuin taikaiskusta hän kääntää keskustelun sinun asiastasi omiin asioihinsa. Ja niin keskustelu polveilee seuraavat kaksi tuntia pelkästään hänen asioissaan.

Kun sitten tienne erkanevat, huomaat, ettet saanut purettua mitään omasta kuormastasi yhteiseen pöytään. Sen sijaan sinun säkkisi on täytetty hänen asioillaan, joihin hän vielä vähän tarvitsi …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Minne mieleni kiinnitän?

Otsikon kysymys kuuluu jälleen kerran ”helpommin sanottu kuin tehty” -asioihin. On helppo sanoa vastaisuudessa kiinnittävänsä huomion johonkin, mutta käytännössä kohta huomaa huomion karanneen jo jonnekin muualle.

Tosin ihmiset eivät sitä välttämättä huomaa ja monesti se jää huomaamatta jopa itseltämme. Luulemme olevamme läsnä, mutta toisin on, kun havahdumme ajatuksista takaisin tilanteeseen.

Mielen huomion kiinnittämisen vaikeus on tuttua sille, joka on harjoittanut hiljaista rukousta, mietiskelyä, mielenhallintaa, rentoutusharjoituksia tms. Siinä huomaa kuinka ei kulu kauaakaan, kun mieli on täyttynyt ties mistä tai harhailee ties missä. Ja tämä tapahtuu niin ensikertalaiselle kuin pitkään mielensä parissa operoivalle.

Tällainen hiljentyminen tai pysähtyminen erityisesti olemaan läsnä on mielen harjoittamista ’laboratorio-olosuhteissa’. Siinähän olemme varta vasten keskittyneinä tietyn asian …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |

Hiljentykäämme rukoukseen

Joulun aikaan puhutaan pysähtymisestä ja hiljentymisestä, mikä tietty tarkoittaa vähän eri asioita riippuen sanojasta ja tilanteesta, missä näitä sanoja viljellään.

HIljennyn rukoukseen. (Kuva Ri Butov Pixabaystä)

Menneinä vuosina joulu on edustanut minullekin pysähtymistä hiljentymiseen. Väliin mahtuu lukuisia vuosia, kun joulu on ollut vuoden kiireisintä aikaa lähinnä papin työn näkökulmasta. Hiljentymisen aika on ollut sitten joulunpyhien jälkeen. Tosin hiljentymistä jumalan eteen on jumalanpalvelus tai messu totta kai, mutta ymmärtänet minkä kaltaiseen hiljentymiseen tässä viittaan.

Nykyään joulu ei ole minulle erityistä hiljentymisen aikaa. Ja miksikö niin? Onko minusta tullut pakana? – Ei, uskon päinvastoin kasvaneeni uskossa sen syvempään merkitykseen päivittäisessä elämässäni. Kun sanon, ettei joulu ole erityistä hiljentymisen aikaa, painotan sanaa ”erityistä”.

Minä olen näet oppinut, että ”joulu voi olla …

Lisää...

Vain korvakuulolta

Olen viettänyt varhaisen lapsuuteni Akaan Viialassa Harakkamäessä Heinäsuon ja Kolikkoinmäen kylien kupeessa. Ei siellä montaa taloa ollut ja kauppojakin oli vain yksi – Paan

Elämä ja kuolema käyvät käsi kädessä. Toisen elämä on toisen kuolema, toisen kuolema toisen elämä. (Kuva Jori Brander, Puijo, Kuopio)

asen kauppa, kunnes sekin lopetti. Niin teki myös Heinäsuon ala-aste, joka lakkautettiin heti ensimmäisen luokan siellä käytyäni. Siirryin Viialan keskustan ala-asteelle. Siitä alkoi tieni kohti kaupunkilaisuutta.

Tämän lapsuuteni muistelon mainitsen, jotta ymmärrät, että luonto on ollut aina iso osa minun elämääni. Näin se on ollut siitä huolimatta, että lapsuusvuosien jälkeen olen suurimman osan elämästäni asunut kaupunkimiljöössä.

Ja vähän kerrassaan ’sivistyksen’ sylissä minustakin kasvoi enemmän ja vähemmän ihminen, joka sopii omavoimaisten elämänrakenteiden rattaisiin. Minusta tuli yhden sortin …

Lisää...