Sosiaalinen media on antanuttavallisille ihmisillesellaisen vallan vaikuttaa ja ilmaista mielipiteitä, jostamenneinä vuosikymmeninävain julkisuuden henkilöt tai päättäjätsaattoivat ’nauttia’.

Vaikuttaminen sosiaalisessa mediassa ei kuitenkaan ole täysin mutkatonta tai niin yksioikoista kuin moni itsekseen ajattelee. Moni on huomannut, että mielipiteitä ja näkökulmia onkin paljon enemmän, mitä peräkamariin tiivistynyt viisaus alkujaan osaa odottaa. Ja jos vaikka itse hallitseekin rakentavan keskustelun periaatteet, joutuu väistämättä huomaamaan, etteivät kaikki toimi niiden mukaan.

Profeetta Hesekiel – aikansa vastuullinen.

Moni on hämmästynyt, miten hänen mielestään harmiton mielipide tai kommentti on ymmärretty toisin ja siitä on kasvanut mittasuhteiltaan suunnaton polveileva keskustelu. Pahimmillaan sitä on joutunutpahansuovan kritiikin tai jopa ’someraivon’ kohteeksi.

Sulkeako korvansa ja suunsa?

Pahaa puhetta ja panettelua vastaan tehokkain vastalääke on tietty kieltäytyä kuuntelemasta sitä. Tämä on viisasta silloin, jos puheet alkavat ahdistaa siinä määrin, että elämänilo katoaa. Elämä on lahja ja ajallisesti rajallinen sellainen. Sitä ei kannata haaskata tarpeettomassa pahassa olossa vellomiseen. Nykyään itsekin valitsen tarkkaan, missä sosiaalisen median aalloillakeskustelua viitsin seuratasaati siihen osallistua.

Voimme siis ainakieltäytyä kuuntelemasta, mutta kuuntelematta jättäminen ei ole ainaoikea vaihtoehto. Toisen ihmisen kuunteleminen on tie oppia häneltä ja korjata oman elämän suuntaa. Terve rakentava kritiikki ei jää arvosteluun, vaan se pyrkii rakentamaan uutta. Rakentava kritiikki tarjoaa näkökulman muuttaa tottumuksia toisen ihmisen näkökulmasta. Monestivieressä istuva näkee selkeämmin, koska hän katsoo elämäni arkea askeleen kauempaa.

Sama pätee puhumiseen; aina vaikeneminen ei ole kultaa. Jos minulla on rakentavaa sanottavaa ja uskon sen olevan hyväksi lähimmäiselleni, tällöin vaikeneminen ei ole oikea ratkaisu. Päinvastoin se on vastuutonta. Lähimmäiseni päättää itse kuunteleeko hän minua ja onko sanoillani hänen elämäänsä tarttumapintaa. Siitä mihin päättyy minun vastuuni, alkaa hänen vastuunsa.

Tapaus Hesekiel

Otan esimerkiksi vastuullisesta vaikuttajasta Vanhan testamentin profeetta Hesekielin. Hän oli varsin monikasvoinen profeetta, mitä tulee siihen, kuinka hän sanoitti viestinsä. Puheen ja julistuksen lisäksi, hän kirjoitti, käytti draamaa ja koko elämäänsä viestin kertomisen välineenä.

Profeettana Hesekiel julisti Herran sanomaa. Hesekiel eli Babylonian ensimmäisessä ryhmässä siirrettyjen pakkosiirtolaisten keskuudessa Jerusalemin yhä pyristellessä Babylonian mahdin edessä. Täten Hesekiel myös näki Jerusalemin tilanteen selkeämmin kuin kuningas tai hovin neuvonantajat.

Hesekielin viesti oli selkeä, mutta se ei ollut kuulijoille mieleinen. Silti se oli heille tarpeellinen. Hesekiel teki tehtävänsä sanoman välittäjänä, mutta vastuu sanoman vastaanottamisesta jäi kuulijoille. Ja koska Hesekielin kuulijat eivät tahtoneet hänen viestiään vastaanottaa, hän oli alati aikansa ’someraivon’ kohteena.

Oheinen lyhyt sitaatti on esimerkki hänen julistuksestaan. Sitä lukiessa on helppo ymmärtää, miksi Jerusalemin hovissa ei katsottu hyvällä Babyloniasta ’huutelevaa’ profeettaa.

”Minulle tuli tämä Herran sana: ”Ihmislapsi, profetoi Israelin paimenia vastaan! Profetoi paimenille, sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Voi Israelin paimenia, koska he ovat pitäneet huolta vain itsestään! Eikö paimenten olisi pidettävä huolta lampaista? Te olette syöneet rasvat, pukeneet päällenne villat, lihavat lampaat te olette teurastaneet. Mutta laumasta te ette ole pitäneet huolta. ” (Hes. 34:1-3)

Teksti jatkuu toki pidemmälti (Hes. 34:1–35:15), mutta tämä näyte riittänee antamaan käsityksen hänen julistuksestaan. Samalla teksti puhuu myös aiheestamme vastuullisesta tilivelvollisuudesta. Siitä näkee, miten Jerusalemin päättäjät olivat kadottaneet suuntansa jopa niin, että he eivät enää nähneet omien toimiensa olevan ristiriidassa paitsi Jumalan myös heidän omatuntonsa arvojen kanssa.

Kauempaa selkeästi nähnyt Hesekiel kutsuu tekstissä kansanjohtajat kohtaamaan vastuunsa tilivelvollisina Herraa ja kansaansa kohtaan. Tilivelvollisuus tulee apuun silloin, kun ihminen sokeutuu itselleen ja samaan aikaan hänen tekonsa eivät saavuta edes hänen itsensä asettamia päämääriä tai arvoja.

Minun tilivelvollisuuteni

Jokainenon vähintään oman elämänsä johtaja. Olemme vastuussa valinnoistamme Jumalalle, itsellemme ja lähimmäisillemme. Kukaan meistä ei näe elämäänsä absoluuttisen oikein. Vain pyhä kolminainen Jumala näkee oikein.

Ihmisinä tarvitsemme ulkopuolista apua nähdäksemme oikein. Ja tässä meitä auttaa paitsi Herra Jumala myös lähimmäisemme. Eivät lähimmäiset tietty näe välttämättä oikeammin kuin itse näemme, mutta kuten tiedät, kaksi silmäparia näkee enemmän kuin yksi.

Olisinko valmis kuuntelemaan, mitä minulle sanotaan? Entä olisinko jopa valmis jakamaan näkökulmani lähimmäiselleni, vaikka se vaatisi vähän uskallustakin?

Vastuulliseen vuorovaikutukseen tarvitaan aina vähintään kaksi. Kun avaan suuni sanomaan tai korvani kuuntelemaan, paikalla on varmasti myös kolmas taho: Jumalan Pyhä Henki.

Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” (Matt. 18:20)

Pyhä Henki on läsnä siellä ”missä kaksi tai kolme” on koolla, mutta ehkä on aina paikallaan muistuttaa myös itseämme hänen läsnäolostaan – myös sosiaalisessa mediassa. Tällöin saattaisimme miettiä kahdesti tai jopa kolmasti mitä ja miten sanomme tai kuuntelemme.

Näiden sekavien pohdintojen kautta kannustan itseäni ja sinuaetsimään vastuullistavuorovaikutusta ja tilivelvollisuutta elämäämme. En tarkoita sillä vain muodollista elämän jakamista vertaistukiryhmissä, soluissa ja muissa ’steriileissä’ ympäristöissä. Kannustan etsimään kohtaamisia arjen tilanteissa siellä, missä luonnostaan liikumme ja olemme. Se ei rajoitu virallisiin puitteisiin.

Vastuullinen tilivelvollisuus on kaikessa yksinkertaisuudessaan kunnioittavaa vuorovaikutusta toisten kaltaistesi haavoittuvien ja vajavaisten ihmisten kanssa. Se on yhteyttä ja jakamista Jumalan Pyhän Hengen läsnäolossa ja ohjauksessa. Se on uskallusta sanoa ja uskallusta kuunnella.

Pohdittavaa

Ketä olen tänään kohdannut? Mitä olen heidän kanssaan jakanut? Miten kuuntelin? Miten sanailin?