Yleensä perinteinen jouluevankeliumi luetaan Luukkaan mukaan, mutta onneksi tiernapoika-perinne on säilyttänyt tuoreena muistissa myös Matteuksen tallentamat tapahtumat. Luukas kertoo Jeesuksen syntymästä talliin ja paimenten vierailusta vastasyntyneen luona, kun taas Matteus kertoo vasta viikkoja tai jopa kuukausia myöhemmän tapahtuman tietäjien vierailusta Jeesuksen luona.

Tietäjät matkasivat ’varjoista’ valoon. (Kuva Andrew Martin Pixabaystä)

Tietäjien saapumista me perinteisesti juhlistamme vasta ’reilusti valon puolella’ eli loppiaisena, kun talven lyhin päivä on ehtinyt jo ’huimasti’ pidetä. Emme siis ole lainkaan myöhässä, kun vasta nyt katsomme Matteuksen jouluevankeliumia.

”Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa. Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.” (Matt. 2:7-12)

Pelkästään syntymäkertomukset yksinään osoittavat Luukkaan ja Matteuksen valinneen evankeliumiteksteilleen erilaiset näkökulmat; Luukas esittelee Jeesuksen Ihmisen Poikana (siis Jumalana ja ihmisenä), kun taas Matteus tahtoo erityisesti näyttää hänen olleen juutalaisten messias, Kuningas isolla K:lla.

Matteuksen kertomus tietäjistä ja Betlehemin veriteosta on vertauskuva siitä, kuinka muukalaiset vastaanottavat iloiten Kristuksen (tietäjät) ja kuinka juutalaiset torjuvat hänet (Herodes ja papisto). Vertauskuvallisuudella en tarkoita, että kertomus olisi symbolinen, vaan kertomus toki on tosi, mutta Matteus kirjoittajana hyödyntää sitä myös vertauskuvallisesti.

Matteus asettaa vastakkain Herodeksen harkitun julmuuden Betlehemin lasten murhassa ja Jumalan huolenpidon johdattaessaan Joosefin perheen Egyptiin maanpakoon. Kertomus kuvastaa Jumalan huolenpidon täydellisyyttä siinäkin, että tuskin oli sattumaa, että tietäjät toivat kalliita lahjoja Jeesukselle, sillä niitä tarvittiin elantoon pitkän maanpaon aikana. Jumala kutsui alttiit miehet huolenpitonsa välikappaleiksi viikkojen matkan takaa ja johdatti heidät perille ilman, että Jeesuksen vanhempien tarvitsi koko asiasta edes tietää mitään. Kertomus vieraan maan tietäjistä on ennen kaikkea kertomus luottamuksesta, ilosta ja viisaudesta. Katsotaanpa miten ne käyvät ilmi.

Luottamus

Evankeliumin käyttämä sana ’tietäjä’ eli ’magoi’ on lainasana persiankielestä. Tietäjät olivat kotoisin Palestiinan itäpuolelta joko Babylonian tai Persian alueelta – joka tapauksessa vähintään viikkojen kulkumatkan päässä Palestiinasta. Tietäjät mahdollisesti kuuluivat meedialais-persialaiseen pappissäätyyn, jolla oli korkea tietämys mm. sen ajan uskonnosta, tieteistä ja astrologiasta. Ilmeisesti he tunsivat myös juutalaisten opetukset messiaasta, joka toisi siunauksen koko maailmalle Israelin kautta. Muutoin olisi vaikea ymmärtää, a) miksi tietäjät etsivät nimenomaan syntynyttä kuningasta eivätkä tyytyneet prinsseihin (Herodeksen pojat) ja b) miksi he lähtivät pitkälle matkalle kumartamaan Rooman miehittämän valtion tuntematonta kuningasvauvaa. Uskon, että tietäjille oli periytynyt tieto messiaasta mahdollisesti jo niiltä ajoilta, kun juutalaiskansa eli pakkosiirtolaisuudessa Persiassa (n. 500 eKr.). Ja toki pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen juutalaisia jäi suuret määrät edelleen asuttamaan muinaisen Persian seutuja.

Tietäjät osoittivat poikkeuksellista luottamusta matkatessaan viikkoja Jerusalemiin nähtyään tähden syttyneen Jeesuksen syntymän merkiksi. Mietipä, moniko olisi palannut pettyneenä Jerusalemista kuultuaan silloisen Syyrian vasallikuninkaalta, Herodekselta, ettei hän tiennyt mitään kuninkaan syntymästä? Tietäjät eivät kuitenkaan palanneet kotimaahansa, vaan Herodeksen lähettäminä he jatkoivat matkaa Betlehemiin. Ja mitä he Betlehemistä löysivät? Keisarillisen talvipalatsin? – He löysivät nuoren äidin hoitamassa tavallista vauvaa joko tavallisessa majatalon huoneessa tai eräänlaisessa luolaan louhitussa tilassa (perimätiedon mukainen syntymäpaikka Jeesukselle).

Moniko tässä vaiheessa olisi kääntynyt takaisin… Tietäjät sen sijaan eivät kiinnittäneet huomiota kuninkaallisen lapsen arkisiin puitteisiin, vaan he luottivat siihen, mitä olivat kirjoituksista ymmärtäneet ja mitä uuden tähden syttyminen heille merkitsi. Heidän tietämyksensä messiaasta oli ehkä vähäisempi kuin juutalaisten oppineiden, mutta heidän luottamuksensa siihen, mitä he tiesivät ja näkivät oli paljon suurempi. Se sai heidät ojentautumaan uskonsa ja parhaan tietämyksensä mukaan. Ellei tietäjät olisi rohjenneet lähteä matkaan ilmoituksen varassa, he eivät olisi koskaan saaneet tavata maailmankaikkeuden Kuningasta. Elleivät he olisi luottaneet ilmoitukseen, he olisivat todenneet vain löytäneensä tavallisen lapsen, mutta nyt he tiesivät löytäneensä Kuninkaan ja saivat kumartaa häntä osoittaen hänelle näin uskollisuutensa.

Tätä on siis luottamus. Se ei ole tyhmää touhua ilman tietoa, eikä myöskään tietoa ilman touhua. Luottamus on tiedon todeksi hyväksymistä ja sen mukaan ojentautumista (tässä tapauksessa tekemistä). Tällaista luottamusta Herra etsii omiensa keskeltä. Hän haluaa, että tietäjien tavoin mekin elämässämme uskaltaudumme ojentautua hänen ilmoituksensa varaan ja antaa sen ohjata elämäämme.

Ilo

Voidaan kysyä, mitä tietäjät ’kostuivat’ pitkästä matkasta? Eivätpä he koskaan saaneet tietää tulleensa mainituksi maailmanhistorian luetuimmassa kirjassa. Ehkäpä Maria sentään tarjosi heille ruuan? – Tietäjät saivat jotain parempaa – ilon. Jo matkalla Jerusalemista Betlehemiin he iloitsivat nähdessään tähden jälleen johdattavan heitä. Perillä he jälleen iloitsivat löydöstään, sillä matka ei ollut turha. – He olivat löytäneet Kuninkaan ja saaneet nähdä hänet. He kumarsivat Jeesusta ja saivat antaa hänelle kallisarvoisia lahjoja – sellaisia, joita annetaan vain kuninkaille. Tietäjien ilo oli varmasti sanoin kuvaamaton. He olivat tavanneet maailmankaikkeuden Kuninkaan ja Kuningas oli hyväksynyt heidän vähäiset lahjansa. Tietäjien luja luottamus palkittiin ilolla.

Todellinen ilo syntyy luottamuksesta Herraan ja hänen lupauksiinsa. Ilo ei synny ulkoista puitteista tai saamisesta, vaan Jumalan lupausten todeksi elämisestä ja antamisesta. Vasta Jumalan lupauksiin luottaminen avaa silmät näkemään Jumalan sellaisena kuin hän on, ja Jumalan näkeminen ja läsnäolon kokeminen on suurin ilo, mitä ihmiselle on tarkoitettu. Jos olet tästä eri mieltä, väitän ettet ole oppinut vielä tuntemaan Herraasi niin kuin hänet voisit tuntea.

Eli tietäjät palasivat kotimaahansa tyhjin käsin, mutta heidän sydämensä iloitsivat. Tietäjien matka ei ollut turha, sillä he saivat nähdä Kuninkaan. Tämä sama ilo on tarjolla jokaiselle ihmiselle. Ilon hinta on luottamus – tulee vain luottaa ilmoitukseen Kristuksesta ja matkata luottamansa ilmoituksen varassa, kunnes tapaa maailmankaikkeuden Kuninkaan. Tätä iloa saa kokea jo tässä ajassa, kun tarttuu johonkin Herran antamaan lupaukseen ojentautuen rohkeasti sen varaan koko elämällään. Jos epäilet tätä, voit tarkastaa asian ’perillä’ vaikkapa äiti Teresalta tai Franciskus Assisilaiselta. He osaavat kertoa sinulle, mitä on todellinen ilo Herrassa.

Viisaus

Kertomus tietäjistä on ollut meille esimerkki luottamuksesta ja luottamuksen herättämästä ilosta. Se kertoo myös jotain todellisesta viisaudesta. Tietäjiä kutsutaan ’itämaan viisaiksi miehiksi’, ja tätähän he olivat jo pelkästään koulutuksensa ja ammattinsa puolesta. Heidän inhimillinen tietonsa ei kuitenkaan tehnyt heistä viisaita Jumalan silmissä. Heidän todellista viisauttaan osoittaa järkkymätön luottamus ja usko ilmoitukseen Kuninkaan syntymästä. Jeesuksen syntymän hetkellä he olivat havainneet uuden tähden, jonka perusteella he lähtivät pitkälle matkalle tähden osoittamaan suuntaan. Heidän uskonsa ei tuottanut heille häpeää silloinkaan, kun he Herodeksen palatsista lähtivät Betlehemiin etsimään Jeesus lasta vaatimattomammista puitteista kuin saattoivat alun perin odottaa. Ja vaikka se, mitä he löysivät, ei vastannut lainkaan mielikuvaa kuninkaan synnyinvuoteesta, he uskoivat ilmoituksen todeksi. Heidän kaltaisensa ihmiset, jotka näkevät niin vähäisissä asioissa suuria mahdollisuuksia, ansaitsevat nimityksen ’viisas’. He eivät kiinnittäneet huomiota puitteisiin, vaan todellisuuteen puitteiden takana.

Todellista viisautta on ojentautua Jumalan lupauksen varaan huolimatta ulkoisista puitteista. Ei Nooakaan ollut aikalaistensa silmissä kovin viisas ihminen – päinvastoin, hulluna pitivät. Vanha mies rakensi vuosikaudet ’valtamerilaivaa’ kuivalle maalle, jossa ei ollut vedestä tietoakaan. Ja vieläpä hän kehtasi saarnata katumusta ja uhkailla jollain vedenpaisumuksella! Vaan kuten tiedät, Nooa oli se viisas mies, joka pelastui. Ihmisten silmissä hänen rakennustyönsä oli hullun hommaa, mutta Nooa tiesi keneen luotti. Nooa ei alistanut Jumalan ilmoitusta ihmisjärjen alapuolelle, vaan luotti siihen, koska tiesi ilmoituksen lähteen luetettavaksi. Nooa ei vain uskonut Jumalan varoitusta vedenpaisumuksesta todeksi, vaan hän vieläpä toimi uskonsa mukaan. Eipä olisi Nooaa paljon lohduttanut, jos hän olisi ennen hukkumistaan voinut sanoa naapurille ”mitä minä sanoin”. Nooan tavoin itämaan viisaat miehet tekivät sen, mitä uskoivat Jumalan heille ilmoittaneen. Se on todellista viisautta.

Kuten huomaat, luottamus, ilo ja viisaus liittyvät kertomuksessa tietäjistä toinen toisiinsa. Mietipä, mitä todellinen viisaus ja luottamus tarkoittaa sinun elämässäsi. Näiden Raamatun viisaiden ajatusten myötä tahdon saattaa sinut kohti uutta alkavaa vuotta. Ole viisas ja päätä luottaa Herraan, kuten tietäjät tekivät; se on päätös, jota et joudu katumaan. Anna sydämeesi astua ilo, joka ei sammu.

Pohdittavaa

Millaista on tietää, mutta jättää tekemättä tietämänsä mukaan?
Millaista on todellinen viisaus?
Kenen silmissä tahdon olla viisas?