Nostetaan esiin tuttu teksti, jossa rikas nuorukainen lähestyy Jeesusta kysellen, mitä hänen pitäisi tehdä, että hän perisi ikuisen elämän (Matt. 19:16-22).

Tämäkö se vain olisi rakasta? Voisiko esteeksi tulle myös jokin muu? (Kuva 🌸♡💙♡🌸 Julita 🌸♡💙♡🌸 Pixabaystä)

Suomalaiset raamatunkäännökset otsikoivat tekstijakson näin: ”Voiko rikas pelastua?”, ”Rikas nuorukainen” ja ”Neuvoo rikasta nuorukaista”.

Keskustelu menisi monen meidän kohdalla enemmän tai vähemmän samalla kaavalla, jos emme nuorukaisen tavoin tietäisi keskustelevamme Jumalan Pojan kanssa. Luulen, että meiltäkin löytyisi monta hyvää syyttää väittää vastaan, että miksi meidän tapamme kyllä kelpaa. Lainaan tähän käydyn keskustelun häkellyttävän lopun:

”Jeesus sanoi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” (Matt. 19:21-22)

Rikas nuorukainen ei halunnut luopua vauraudestaan seuratakseen Jeesusta. Tämän tarinan opetus tyypillisesti kuuluu jokseenkin niin, että ei ole soveliasta tehdä vauraudesta epäjumalaa. Tämä toki pitää paikkansa, mutta mielestäni tarinaa voi soveltaa laajemmin, jolloin useampi meistä löytäisi itsensä nuorukaisen paikalta ja pohtisi, että onko omassa asenteessa korjaamisen varaa.

Näitä kertomuksia Raamattuun ei näet ole kirjoitettu siksi, että voisimme kerta toisensa jälkeen huokaista helpotuksesta ja todeta, että onneksi teksti ei koske minua. Niiden tarkoitus ei ole ruokkia tekopyhyyttä, vaan tuoda lukija parannuksen paikalle vaikka ihan pienessäkin, jotta hän saa mahdollisuuden kasvaa ja hänen suhteensa Kristukseen syvenee.

Katso laajemmin

Jospa ei siis rajoitetakaan Jeesuksen opetusta koskemaan vain vaurautta, mikä tekstissä oli tämän nuorukaisen koetinkivi. Mielestäni tekstin laajempi idea on nostaa tarkasteluun sellaiset asiat, joista luopuminen maksaa meille hintaa. Eli nostetaan tekstin edessä esiin jotain, mikä on meille rakasta ja tärkeää. Palataan tähän kohta, katsotaan ensin tekemisen ja luottamisen dilemmaa.

Kehottaako Jeesus tekemään vai luottamaan?

Tekstiä voi tarkastella myös näkökulmasta, että nuorukaisen rikkaus oli vain taustatekijä ja todellinen ongelma tapahtuneessa oli väärin aseteltu kysymys. Siinä ei puhuta oikeastaan puhuta rikkaudesta, vaan siitä kuka tekee ja mitä.

Nuorukaisen kysymys koski sitä, mitä hänen itsensä piti tehdä, että hän teoillaan perisi Taivasten valtakunnan. Mutta kuten tiedät, Jeesuksen opetuksen idea ei ollut siinä, mitä minun pitää tehdä tai jättää tekemättä pelastuakseni, vaan mitä hän on jo tehnyt minun puolestani.

Tekstin kysymys oli siis väärä. Tekemiset eivät takaa taivasosaa – eivät myöskään tekemättä jättämiset. Pelastus on uskossa ja sen varassa elämisessä. Jeesus osoittaa, että pelastus on elämän luottamista jonkun muun käsiin – hänen eli Jeesuksen Kristuksen. Huomaatko? Tämä oli se, mikä nuorukaiselta puuttui. Hän ei ymmärtänyt etsiä pelastusta Jeesukselta, vaan hän etsi häneltä vain neuvoja, miten hän itse voisi pelastaa itsensä.

Jeesuksen vastauksessa kiinnitämme usein huomion vain sen alkuosaan: ”mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille”. Se oli toki välttämätön, mutta vain ’irrottautumisen askel’ eli teko, joka mahdollisti seuraavan pelastukseen johtavan askeleen: ”Tule sitten ja seuraa minua”. Nuorukainen luotti itseensä ja omaisuutensa, mikä esti häntä seuraamasta Jeesusta. Myyminen ja lahjoittaminen ei häntä pelastaisi, mutta se mahdollistaisi hänelle seuraavan askeleen: Jeesuksen seuraamisen.

Rikkaus ei ollut este Jeesuksen seuraamiselle, mutta tässä se oli nuorukaiselle este olla päästämättä irti omasta ’kelvollisuudestaan’ ja astumasta luottamisen ja uskon tielle.

Olenko valmis päästämään irti seuratakseni?

Nuorukainen oli tehnyt hyviä tekoja noudattamalla kymmentä käskyä ja oli tehnyt kaikkea hyvää. Hän silti koki Jeesuksen totuuden epämukavaksi, koska se edellytti päästämistä irti tullakseen Jeesuksen seuraajaksi.

Kenties syvin ongelma, joka esti häntä lähtemästä Jeesuksen matkaan, oli hänen haluttomuutensa nähdä ongelmansa olevan siinä, että hän oli kiintynyt johon enemmän kuin Taivasten valtakuntaan. Oliko este hänen oma tahtonsa tai hänen haluttomuutensa rehelliseen itsearviointiin? Ehkä siksi hän ei ollut valmis ottamaan vastaan Jeesuksen apua ja sallinut hänen luoda uutta elämässään.

Kun hänelle esitettiin valinta astua muutokseen, hän valitsi mieluummin olla muuttumatta. Lyhyesti sanottuna, rikas nuorukainen rakasti omaa elämäntapaansa enemmän kuin Herraa.

Jos ajattelet tekstiä tästä laajemmasta näkökulmasta, voit pohtia laajemmin todellista haluasi seurata Jumalaa. Onko sinulla elämässäsi asioita, joita et ole valmis muuttamaan? Ehkä tämä on sinulle vain teoreettinen kysymys, mutta mietipä kuitenkin, että onko sinulla asioita, joista et luopuisi, jos Herra kysyisi sinulta sitä? Asian ei tarvitse olla mittava, vaan se voi olla hyvinkin pieni ja arkinen. Riittää, että se erottaa sinut Jumalan tahdosta.

Lopuksi

Tiedän, että tarjoamani näkökulma kuulostaa todella ikävältä. Onhan niin, etten pidä muutoksesta minäkään. Pidän omista asioistani. Miksi minun täytyy valita? Enkö voi saada molempia? Rikas nuorukainen ei saanut tehdä niin. Miten siis kävisi minulle, jos Jeesus esittäisi saman kysymyksen?

Rikas nuorukainen lähti surullisena ja syystä. Hänen osaltaan tämä tarina näyttää traagiselta eikä ollenkaan voitokkaalta. Mutta mikä olisi minun valintani, jos Jeesus esittäisi minulle saman kysymyksen jostain sellaisesta elämäntavasta, mihin olen jo niin mukavasti tottunut?

Valinta on minun. Hän haluaa nähdä halukkuuteni luopua tutusta ja turvallisesta, minulle ’liian’ rakkaasta tavasta. Uskallanko päästää irti muista minua ehkä kannattelevista asioita, jotta seuraisin häntä tässä uudessa ja pyhässä elämässä kokonaisvaltaisesti.

Jään siis pohtimaan, että olenko minä lopulta yhtään sen parempi kuin tekstin rikas nuorukainen. Ja ennen kuin tuomitsen nuorukaisen mielessäni, muistutan vielä, ettei tekstissä kerrottu muusta kuin tästä kohtaamisesta. Voihan olla, että nuorukainen tuli myöhemmin toisiin ajatuksiin – ja tarvitsi vain aikansa laskeakseen elämänsä kustannuksia. Näin se on monesti meidänkin kohdallamme.