Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: uhri

Eikä kuolemalla ole enää valtaa häneen

Vuonna 1936 Walesissa julkaistiin kirjailija Dylan Thomasin toinen runoteos. Thomasin teos oli kokonaisuutena menestys, mutta erityisesti yksi kirjan runoista nousi suureen suosioon. Runoa kuulee edelleen siteerattavan, minkä lisäksi se on inspiroinut edelleen elokuva- ja kuvataiteilijoita heidän teoksissaan.

Maarjamäe Kommunismiohvrite Memoriaal, Tallinna.

Kuuluisuuteen nousseen runon nimi on ”And death shall have no dominion” eli suomeksi käännettynä ”Eikä kuolemalla ole enää valtaa”. Minulle runon nimi, joka runon säkeissä toistuu, on ehdottomasti sen rakkain osa.

Se ei ole sitä vähiten siksi, että runoilijaa on inspiroinut apostoli Paavalin kirje roomalaisille ja siinä erityisesti sen kuudennen luvun yhdeksäs jae. Runon nimi on suora sitaatti tuosta jakeesta englanninkielisen King James käännöksen mukaan.

Ei liene yllätys, kun kerron, että sama Roomalaiskirjeen teksti nousi …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , |

Barabbaan uusi elämä

Muutama päivä pitkäperjantain jälkeen pääsiäispäivänä huomio keskittyy Herramme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen päivän tapahtumiin. Jos maltamme käydä tapahtumia päivänmittaan mielessämme läpi siinä niiden alkuperäisessä järjestyksessä kuin tietämättä, mitä seuraavaksi tapahtuu, on pääsiäinen kuin kokoaisi palapeliä, jonka kuva hahmottuu tekijälle vasta pikkuhiljaa sitä kootessa.

”Kuolema sille miehelle! Päästä meille Barabbas!”

Ylösnousemuksen päivän valjetessa kohtaamme ensin Jeesuksen seuraajat hämmästelemässä, minkä tähden hauta oli tyhjä. Kohta heille selviää, ettei ruumista ole kukaan vienyt, vaan on tapahtunut jotain, mitä kukaan ei olisi osannut odottaa. Jeesus Kristus on ylösnoussut – hän on voittanut kuoleman.

Totuus ylösnousemuksesta valkenee Jeesuksen seuraajille entistä kirkkaampana, mitä lähemmäksi iltaa käydään. Ylösnousemuksen päivän sanoman voi tiivistää apostoli Johanneksen sanoihin, jotka hän kirjoitti tyhjällä haudalla:

”Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , |

Elän tai kuolen

Olen miettinyt viime aikoina kuolemaa – lähinnä omaa kuolemaani. Se on lähestyvä etappi minunkin matkallani. Vaikka kuolema täällä elävien valtakunnassa vaikuttaa päätepisteeltä, se on oikeammin yksisuuntainen ovi kahden valtakunnan välissä – toisesta ulos ja toiseen sisään. Tässä merkityksessä toivotan kuoleman tervetulleeksi osana ihmisen matkaani.

Roomalaisen pakantemppelin uhrin valmisteluja (Musée du Louvre, Paris).

Täällä elävien maassa kuolemaan liittyy ajatus tilinteosta. Ei voi välttyä ajattelemasta, että ihmiselämän merkitys punnitaan kuolemassa. Kun ihminen poistuu tältä näyttämöltä, maailma arvottaa ihmisen hänen jättämänsä jäljen perusteella. On helppo mitata ihmisen ’arvo’ siinä, mitä jäi, kun kuolemasta on kulunut vaikkapa viisi vuotta. Ehkä jää nimi hautakiveen tai hitusen enemmän. Kuin kaunistellen kutsumme tätä arvoa ’perinnöksi jälkipolville’.

Jos tätä synkän oloista pohdintaa …

Lisää...

Vähän sinne päin

Milloin valitset tehdä asiat ”vähän sinne päin”? Onko syynä kiire, motivaation puute vai leipiintyminen? Meillä jokaisella on varmasti asioita, joita emme tee aina ”viimeisen päälle” vaan mielestämme ”vähän sinne päin” riittää vallan mainiosti.

Temppeliuhrit Malakian aikana – vähän sinne päin.

Selvennykseksi tarkennan, että ”vähän sinne päin” tekemisellä en tarkoita heikkoa priimaa heikompaa tulosta, joka johtuu osaamattomuudesta tai vaikkapa riittämättömistä resursseista. Termi ”vähän sinne päin” viittaa tässä valintaan olla antamatta parastaan.

Vähän sinne päin” -asiat ovat meille toissijaisia. Syystä tai toisesta ne eivät ole sydämen asioita, joten emme viitsi antaa niihin parastamme jos kerran vähempikin riittää.

Valinta tehdä ”vähän sinne päin” voi tuntua perustellulta ja harmittomalta, …

Lisää...

Jouluevankeliumi heprealaisille

Jouluevankeliumi Luukkaan mukaan kertoo Vapahtajan – kuninkaan – syntymästä tavallisten ihmisten arjessa. Siinä taivaallinen loisto murtautuu rahvaan arkeen.

Jouluevankeliumi on arkinen kertomus ’tytöstä ja pojasta’ tai ’miehestä ja naisesta’, jotka lähtevät matkalle ’verotoimistoon’ kaksin, mutta matkan aikana koittaa vaimon aika synnyttää esikoisensa.

Seimen äärellä (Gerard Van Honthorst)

”Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.” (Luuk. 2:4-7)

Tämä on maisema, johon joulukorttien ja jouluasetelmien tilannekin rakennetaan. Joskus asetelmassa ovat mukana paimenet tai tietäjät, …

Lisää...

Antamisen juhlaa

Joulu on antamisen juhlaa. Se on sitä erityisesti Jumalan ihmiskunnalle antamassa seimenlapsen lahjassa, mutta myös siinä, että joulu herkistää monet antamaan lahjoja ja huomioimaan puutteenalaisia.

Joulunaika on otollinen ajankohta lausua muutama sana antamisesta osana yhteistä jumalanpalvelusta ilman että suuri enemmistö loukkaantuu tai pöyristyy siitä, kun joku kehtaa puhua heidän lompakoilleen.

Johannes Khrysostomos, reliefi Konstantinopolista 1000-luvulta (Louvre)

Hengelliseen kielenkäyttöön kuuluu slogan ”antaa elämänsä Jeesukselle”. Se on jotain, mitä jokainen uskovaksi itseään kutsuva sanoo tehneensä. Siinä mainittu ”elämä” ei silti kaiketi pidä sisällään lompakkoa tai varallisuutta. Mammona on edelleen minun – vain minun – vai ehkä minä olen mammonan?

Tältä joskus tuntuu, jos aiheen ottaa puheeksi tai seuraa sitä, miten uskoon ja varallisuuteen suhtaudutaan käytännössä. Todellinen teologia on …

Lisää...

Laupeutta vastaanottamassa

Raamatuntekstini on mitä tutuin. Se on Jeesuksen vertaus ’laupiaasta samarialaisesta’ Luukkaan evankeliumin kertomana. Tarkoitukseni ei ole niinkään selittää tekstin jokaista yksityiskohtaa, vaan tarkastella sen kautta itseämme eri näkökulmista ja eri rooleissa. Luetaan se tähän alkuun.

El Bon Samarità (1838), de Pelegrí Clavé i Roquer.

Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin.

Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi.

”Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta