Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Joosua

Onko Jumala puolellamme?

Arkipäivän ongelmien keskellä itse kukin meistä huutaa Jumalaa avuksi. Hän kuulee, kun etsin hänen luotaan lohtua tai pyydän voimaa ja viisautta elämän mutkakohdissa.

Toisinaan olen vailla suuntaa, kun taas toisinaan kuljen määrätietoisesti maalia kohti. En ole lainkaan huolissani hetkistä, kun arasti kyselen suuntaa ja etenen haparoiden. Siinä kysellen, että meneekö kaikki nyt oikein?

Herran enkeli ilmestyy Joosualle (Gustave Doré)

Enemmän minua huolestuttaa nuo hetket, kun minä tiedän ja minä tahdon. Kaikki on niin selvää. Tarvitsen vain siunauksen suunnitelmille ja kohta suunnitelmat ovatkin jo täyttyneet. Korvissani soi irtoreväistynä sloganiksi muuttunut Paavalin sana hänen kirjeestään roomalaisille:

”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31)

Totisesti! Kun Jumala on minun puolellani, minua ei enää …

Lisää...

Käsi kädessä

Hengellisen laulukirjan laulu n:o 204 kertoo heikoista käsistä Jumalan käytössä, mistä on kyse myös hartaustekstissäni.

Victory O Lord! (1871, John Everett Millais)

”Ottaos Herra, mun käteni heikot, Suo niiden palvella sua.” (HL 204)

Heikoista käsistä puhutaan myös Mooseksen kirjan kertomuksessa israelilaisten ja amalekilaisten kohtaamisessa. Erämaavaelluksen aikana kävi niin, että Israelin ollessa leiriytyneenä Refidimissä amalekilaiset kävivät israelilaisten kimppuun. Israel joutui näin puolustautumaan vihollista vastaan.

”Mooses sanoi Joosualle: ”Valitse miehiä mukaasi ja lähde taistelemaan amalekilaisia vastaan. Huomenna minä asetun kukkulan laelle Herran sauva kädessäni.” (2. Moos. 17:9)

Israelin armeija kävi taisteluun Joosuan johdolla, mutta samaan aikaan käytiin toinen taistelu sodan komentopaikalla, eli mainitun kukkulan laella.

”Niin kauan kuin Mooseksen kädet olivat koholla, olivat israelilaiset voitolla, mutta kun hän päästi kätensä vaipumaan, olivat …

Lisää...

Viisareita vääntämässä

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Suomi ja Eurooppa siirtyi kesäaikaan. Hetkessä kadotimme yöstä yhden tunnin, jonka saamme takaisin ’lainasta’ syksyllä, kun siirrymme talviaikaan. Tosiasiassa emme menettäneet hetkeäkään – tuo tunti katosi yhteisestä sopimuksesta, koska olemme antaneet kellolle ja kalenterille ylivallan elämässä.

Joosua rukoilee Jumalaa pysäyttämään ajan.

Englanninkielessä järjestelyä kutsutaan termillä ’dayligth saving’ eli päivänvalon säästäminen. Tarkoitus on siis lisätä kesällä aamuinen valo osumaan paremmin aktiivisiin valveillaolotunteihin ja työskentelyaikoihin kouluissa ja työpaikoilla. Kertyneet valoisat tunnit ”säästetään” iltaan sen sijaan, että ne kuluisivat ”hukkaan” ihmisten vielä nukkuessa. Suomessa kesäajalla ei ole yhtä suurta merkitystä kuin etelämpänä, koska Suomessa on kesällä varsin pitkät päivät, mutta keväisin ja syksyisin kesäaika toki säästää valoa ja täten myös energiaa Suomessakin.

Ihminen siirtää kelloja – Jumala aikaa …

Lisää...

Riisu kengät jalastasi

Monesti kohtaamme niin ihmiset kuin tilanteet tutusta ja tunnetusta käsin. Jos olet kulkenut matkan kodin ja työpaikan välillä jo vuosia samaa reittiä, käyt tuolle matkalle niin kuin tietäisit ennalta, mitä se tuo tullessaan. Samoin jos tapaat tuttavasi säännöllisesti tutuissa puitteissa, kohtaat hänet yhteisestä historiasta käsin. Tutut tilanteet ja tutut ihmiset antavat tunteen astumisesta jo tunnettuun ja turvalliseen.

Mutta enpä jos tutulla matkalla tapahtuu jotain poikkeuksellista? Matkalla on tapahtunut onnettomuus tai joudut valitsemaan toisen reitin tietöiden vuoksi. Mitä teet? Ehkä hermoilet, kun ennakoidut aikataulut menevät uusiksi. Tapahtui odottamaton; jokin, minkä piti olla tuttua, olikin uutta ja vierasta.

Tai entäpä jos minä puolestani kohtaan tutun henkilön, mutta huomaan hänen muuttuneen merkittävästi sitten edellisen tapaamisen tai hän kertoo itsestään tai elämästään jotain odottamatonta. Mitä minussa tapahtuu? Todennäköisesti …

Lisää...

Kysymättä neuvoa Herralta

Tiedämme kaikki, että aina on viisautta kysyä neuvoa Jumalalta. Näin siitä huolimatta, että joskus tuntuu siltä, että jäämme ilman vastausta. Voi olla, ettemme aina välttämättä ymmärrä Jumalan vastausta ja vastaus jää siksi uupumaan. Mutta toisaalta voi olla niinkin, että Herra luottaa meidän löytävän vastauksen itse, koska hän yksinkertaisesti on varustanut meidät riittävällä ymmärryksellä johdattaakseen meitä niin, että valitsemme jo sen perusteella hänen tahtonsa mukaan.

Kuuntelemme me sitten Jumalan ääntä tai emme, usein löydämme itsemme siitä tilanteesta, että joudumme vastaamaan päätöksien seurauksista ihmisten edessä. Voimme aina yrittää selittää heille päätöksiin johtaneita syitä, mutta viime kädessä on heidän valintansa uskovatko he sanaamme.

Ovat seuraukset päätöksestä inhimillisesti mitkä tahansa – ovat ne sitten ihmisten edessä toivottuja, ei toivottuja tai peräti toivottomia – oleellista on se, että pystymme …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Jumalan tekoja arvioiden

Tämän saarnan raamatunteksti on kirkkokalenterissa sijoitettu sunnuntaille, jossa on otsikkona ”kahdenlainen kylvö”. Tuon sunnuntain evankeliumin teksti on vertaus kylväjästä, joka kylvää hyvän siemenen peltoon, mutta vertauksessa myös hänen vastustajansa kylvää siemenen. Kumpikin siemen kasvaa satonsa, mutta ennen kuin kasvusto näkyy maanpäällä, on vaikea arvioida, mitä pellossa kasvaa. Samoin ihmisen on monesti vaikea arvioida elämän kylvöstä, missä kulkee Jumalan ja pahan kylvön raja. Lopullisen vastauksen siihen saa vasta aikojen lopulla, kun Jumala tekee viimeisen erottelun.

Pyhä Henki vuodatetaan vanhinten ylle

Ajassa – eli Jumalan armonaikana – uskovien tulee antaa Jumalan sanan vaikuttaa keskuudessaan, saadakseen jotain selvyyttä elämän moninaisen kylvön laatuun ja kestääkseen toinen toistensa heikkouksia, kun seurakunta vielä odottaa Jumalan korjuuaikaa.

Samasta aiheesta kertoo myös saman sunnuntain Vanhan …

Lisää...

Minä ja minun perheeni

Minulla oli taannoin Raamatun lukuteksti  Joosuan kirjan viimeisestä luvusta, jossa Herra vahvistaa liittosopimuksen Israelin kanssa Sikemissä sen jälkeen, kun Israel on Joosuan johdolla valloittanut luvatun maan ja asuttanut sen (Joos. 24:1-27). Koko kansa on kokoontunut Jumalan eteen uudistamaan liittoa.

Luvun alkuosassa liittosopimuksen rakenteen mukaisesti Joosua luo pohjan sopimukselle kertaamalla historian kuluvaan hetkeen saakka (Joos. 24:2-13). Tätä jaksoa seuraa kehotus pysyä liitossa uskollisena Herralle:

Pelätkää siis Herraa ja palvelkaa häntä nuhteettomasti ja uskollisesti. Hylätkää ja hävittäkää ne jumalat, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen ja Egyptissä, ja palvelkaa Herraa.

Mutta jos te ette tahdo palvella Herraa, niin valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette: haluatteko palvella niitä jumalia, joita esi-isänne palvelivat Eufratin toisella puolen, vai amorilaisten jumalia, näiden amorilaisten, joiden maassa te …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , |
 
 
 

Etsi sivustolta