Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: katse

Katsokoon, ettei kaadu

Ihminen elää oppiakseen tai oppii elääkseen. Oppiminen vaatii kärsivällisyyttä ja toistoa – joskus yrityksen ja erehdyksen tiellä, mutta toki elämä väliin säästää meitä ja saamme armon oppia toisiltamme tai muuten helpomman kautta.

Ihminen, joka elää oppiakseen, löytää aina uutta opittavaa. Joku vääräleuka on tainnut sanoa, että kun sitten elämä on vihdoin kaiken ihmiselle opettanut, elämä onkin jo ohi.

Ehkä merkillisintä elämän tiellä oppimisessa on se, että monesti kaikkein vaikeammin opittavat asiat ovatkin niitä, jotka luulemme jo oppineemme ja taitavamme, minkä vuoksi niiden edessä olemme liian itsevarmoja ja siksi valvomattomia ja jopa ylimielisiä.

Kun sitten ’opit unohtaneinta’ kompastelemme elämän poluilla, on lohdullista tietää, että emme ole siellä koskaan yksin,

”Sillä Jumalan silmät valvovat ihmisen teitä, hän näkee kaikki ihmisen askeleet. ” (Job. 34:21)

Lankeemuksen polulla …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , , , |

Jumala etsii omistautuneita sydämiä

Satuihin liittyy usein opetus ja onpa saduilla myös onnellinen loppu. Samoin satujen hahmot ovat usein selkeästi hyviä tai pahoja. Harvoin sitä törmää sellaiseen satuun, jossa sama henkilö on samaan aikaan hyvä ja paha – puhumattakaan siitä, että hän lukijan olisi vaikea arvioida hänen tekojensa oikeellisuutta eri tilanteissa.

Ihmiselämä sen sijaan on monisyinen ja vaikea tulkittava. Olemme varsin usein tilanteessa, että ’sankarin’ tai hallitsijan onnistumisen arvioiminen riippuu valitusta näkökulmasta. Esimerkiksi me suomalaiset arvioimme oman maamme johtajien toimia tietty kotimaamme edun näkökulmasta. Samaan aikaan ulkoapäin arvioituna tehdyt valinnat voivat näyttää aivan joltain muulta.

Hyvä esimerkki historiasta on jatkosota. Siihen johtaneet tapahtumat ja sota itse ovat suomalaisen näkökulmasta arvioituna oikeutettuja enkä millään tavalla itse suomalaisena voi hyväksyä sotamme arviointia huomioimatta näitä meille tärkeitä näkökulmia. Mutta jos unohdetaan …

Lisää...

Jumalan luomisen riemua

Pyhäinpäivä on kristillinen pyhien, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Se on yhdistelmä kahdesta vanhan kirkon juhlasta: kaikkien pyhien päivästä (1.11) ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä (2.11). Suomalaisessa perinteessä pyhäinpäivästä on muotoutunut vainajien muistopäivä, vaikka päivä on omistettu kaikille pyhille – myös eläville.

Kristus luo uutta tänäänkin!

Kristus luo uutta tänäänkin!

Sana pyhä ei siis viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristukseen uskossa toivonsa pannut Herran oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen pyhien yhteydestä. Pyhäinpäivä on tässä merkityksessä ennen kaikkea elävien uskovien ilojuhla. Se muistuttaa meitä siitä, että tänäänkin menneet sukupolvet juhlivat Raamatussa annettuja Jumalan lupauksia toteutuneina ja tosina. Heitä aikanaan kantanut usko on muuttunut heille näkemiseksi.

Samaan pelastuksen riemuun me Kristuksen omat saamme yhtyä uskossa tänään. Me emme elä menneen ajan menetyksen alakulossa, vaan elämme rohkeaa …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , |