Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: seurata

Joka ei ota ristiään…

Suomenkieleen on jäänyt merkillinen sanonta ”ottaa jotakin ristikseen”. Sanomme ”En ota kesämökkiä ristikseni” tai ”Sain sitten perintönä vanhan auton ristikseni”. Liekö sanonnan juuret Matteuksen evankeliumissa:

Kantaa ristinsä… (Kuva brigidamos Pixabaystä)

”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:38)

Oli niin tai näin, jokaisella meillä on ’ristejä’ kannettavana elämässämme. Risti voi olla sairaus, riitaisuutta perheen tai suvun kesken, heikon itsetunnon taakka tai vaikka masennus. Mikä näitä ristejämme yhdistää, on se, että ne ovat aina kanssamme ja monesti ottavat suuren osan huomiotamme.

Kun herään aamulla, kohtaan ristini ja risti kohtaa minut. Saatan toki unohtaa sen hetkeksi, mutta pian se ilmestyy uudelleen eteeni ja vaatii osansa huomiosta. Jos kykenisin pakenemaan …

Lisää...

Lampaita Isän oomme kaikki

Näin joulun alla sitä kuulee lapsuudesta jo tutuksi tulleita jouluajan rallatuksia, joista yksi erikoisempia lienee ”Porsaita äidin oomme kaikki, oomme kaikki, oomme kaikki” eli samma på svenska ”Morsgrisar är vi allihopa, allihopa, allihopa.

Ei porsas, vaan lammas. (Kuva Free-Photos, Pixabay)

Vasta näin aikuisiällä pysähdyin miettimään, että mikä lienee tämän laulun sanoma ja miten sanat liittyvät jouluperinteeseen? Viittaako porsas kenties joulukinkkuun, josta Juice Leskinen taituroi hänkin jouluisen laulun ”Sika”? Viittaus kinkkuun tekisi tästä lastenlaulusta tosin aika arveluttavan… No, ehkä siinä viitataan vain pienten lasten iloon, kun he temmeltävät ja sotkevat joulupöydän ympärillä kuin pienet porsaat karsinassa.

Toki ymmärrän, ettei lauluilla tarvitse olla syvää sanomaa. Toki jouluilo nousee siitäkin, kun …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , , , , |

Joka laskee kätensä auraan

Kolmas ja viimeinen osa ”Kolme pientä vertausta” -raamattuhartaussarjassa ottaa vertauskuvan maanviljelystä. Käymme siis läpi Luukkaan evankeliumin mukaan kolmea Jeesuksen lyhyttä vertausta (Luuk. 9:57-62).

Matka Samarian halki Jerusalemiin

Kerrataan vielä kerran vertauksen tilanne. Luukkaan evankeliumin yhdeksännessä luvussa liikutaan pääosin Galilean mailla, mutta luvun lopussa alkaa matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Kyntämistä – ei härillä, mutta samaan tapaa hevosila.

Jeesus valitsi poikkeuksellisen reitin Samarian läpi. Reitti oli suorin, mutta se oli poikkeuksellinen valinta juutalaiselle, koska juutalaiset eivät mieluusti kulkeneet Samariassa. He mieluummin kiersivät Samarian Jordanin toiselta puolen.

Jeesus tunsi tämän tavan, mutta hän näki velvollisuudekseen kulkea kuitenkin Samarian läpi julistaen samaan tapaan kuin Galileassa. Vastaanotto Samariassa oli odottavasti varsin viileä, mutta silti Samariassakin oli heitä, keille sanoma Jumalan …

Lisää...

Minä olen Elämän leipä

Päätän tämän lopusta alkua kohti edenneen sarjan Jeesuksen ”minä olen” -julistautumisista tuttuun ”Minä olen elämän leipä” -julistukseen. Jeesus julistautui ”elämän leiväksi” Kapernaumin synagogassa (Joh. 6:59) pitämässään puheessa. Hän viittaa ”elämän leipään” vuoropuhelun aikana useita kertoja:

Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.” (Joh. 6:35)

”Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.”(Joh. 6:41b)

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä. (Joh. 6:47-48)

Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan …

Lisää...