Back to Top


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Tag Archives: kokosydämisyys

Palvonnan syvyys

Sanaan palvonta liitetään varsin monenlaisia merkityksiä. Mielenkiintoista on myös se, että monesti oma käsityksemme palvonnasta on omasta näkökulmasta katsottuna oikeampi kuin muut. Näin silti, että palvontaa ei voi mitata sen ulkoisen ilmentymän perusteella, koska kyse on syvyydeltään sydämen tasolla koskettavasta asiasta. Luetaanpa lyhyt ote Ilmestyskirjasta.

Palvonnan monet värit

Loput ihmiset, ne jotka eivät kuolleet näihin vitsauksiin, eivät kuitenkaan lakanneet palvomasta kättensä töitä. He kumarsivat yhä pahoja henkiä ja kullasta, hopeasta, pronssista, kivestä ja puusta tekemiään jumalankuvia, jotka eivät voi nähdä, eivät kuulla eivätkä kävellä. He eivät kääntyneet, he eivät luopuneet murhatöistään eivätkä taioistaan, eivät siveettömästä elämästä eivätkä varastamisesta.(Ilm. 9:20-21)

Ihmettelet varmaan, miten palvonta ja siteerattu tekstin liittyvät toisiinsa. Toki sekä otsikko että teksti sisältävät sanan …

Lisää...

Joka laskee kätensä auraan

Kolmas ja viimeinen osa ”Kolme pientä vertausta” -raamattuhartaussarjassa ottaa vertauskuvan maanviljelystä. Käymme siis läpi Luukkaan evankeliumin mukaan kolmea Jeesuksen lyhyttä vertausta (Luuk. 9:57-62).

Matka Samarian halki Jerusalemiin

Kerrataan vielä kerran vertauksen tilanne. Luukkaan evankeliumin yhdeksännessä luvussa liikutaan pääosin Galilean mailla, mutta luvun lopussa alkaa matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Kyntämistä – ei härillä, mutta samaan tapaa hevosila.

Jeesus valitsi poikkeuksellisen reitin Samarian läpi. Reitti oli suorin, mutta se oli poikkeuksellinen valinta juutalaiselle, koska juutalaiset eivät mieluusti kulkeneet Samariassa. He mieluummin kiersivät Samarian Jordanin toiselta puolen.

Jeesus tunsi tämän tavan, mutta hän näki velvollisuudekseen kulkea kuitenkin Samarian läpi julistaen samaan tapaan kuin Galileassa. Vastaanotto Samariassa oli odottavasti varsin viileä, mutta silti Samariassakin oli heitä, keille sanoma Jumalan …

Lisää...

Kuolleet hautaavat kuolleensa

Tämä on toinen osa ”Kolme pientä vertausta” -raamattuhartaussarjaa. Käymme läpi Luukkaan evankeliumista kolme Jeesuksen lyhyttä vertausta (Luuk. 9:57-62), jotka ovat niin lyhyitä, ettei lukija välttämättä tunnista niitä vertauksiksi.

Jeesus keskustelee opetuslasten kanssa

Matka Samarian halki Jerusalemiin

Kerrataan hieman ensimmäisestä osasta vertauksen tilannetta. Luukkaan evankeliumin yhdeksännessä luvussa liikutaan pääosin Galilean mailla, mutta luvun lopussa Jeesuksen työ Galileassa valmistuu ja alkaa viimeinen matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Jeesus valitsi poikkeuksellisen reitin Samarian läpi. Vaikka reitti oli suorin, se oli poikkeuksellinen valinta Juudeaan matkaavalle, koska juutalaiset eivät mieluusti kulkeneet Samariassa. Muistanet samarialaiset ja juutalaiset erottaneen molemminpuolisen satojen vuosien vihanpidon.

Jeesus tunsi hyvin tämän vihanpidon, mutta silti hän näki velvollisuudekseen kulkea Samarian läpi julistaen samaan tapaan kuin Galileassa. Jeesus lähetti …

Lisää...

Lähestykää Jumalaa

Kirkkomme saarnakalenterin epistolatekstit alkusyksyn päivinä ovat järjestelmällisesti käsitelleet Jaakobin kirjettä. Tämän kertainen teksti on saarnakalenterin innoittamana avattu kirjeen kolmannen ja neljännen luvun taitteesta (Jaak. 3:13-4:3, 7-8), josta tässä keskityn jakson ensimmäiseen (Jaak. 3:13) sekä viimeiseen kahteen jakeeseen (Jaak. 4:7-8).

”Puhdistakaa sydämenne…” (kuva: Jeff Paslay, The Seattle Times)

Kirjeen kolmas luku alkaa mittavalla opetuksella kielensä hallitsemisesta (Jaak. 3:1-12) ja puheesta. Siitä käy ilmi, kuinka sanoilla on valtava voima. Ihmisen sana ei toki ole yhtä voimallinen kuin Jumalan luova sana, mutta silti se, mitä sanomme, on voimallista niin hyvässä kuin pahassa.

Sanojen ’voimaa’ evankeliumin julistamisen näkökulmasta parodioi osuvasti kuulemani hauska tarina vanhalta ajalta. Tuo tarina kertoo kuinka kaksi pikkukaupungin hengenmiestä kohtasivat kadulla. Kumpikin miehistä johti ’temppeliä’: toinen Herran- ja …

Lisää...

Teki oikein, mutta…

Elämään mahtuu paljon tehtäviä, joita en alkuunkaan taida, vaikka saatan niistä jotain ymmärtää, jos seuraan asiansa osaavan työskentelyä vierestä. Esimerkiksi autonkorjaaminen ja vaikkapa miksaaminen ovat minulle sellaisia. Minun osaamisella on turha haaveilla vaihtavani nokka-akselia tai korjata käsijarrua. Ja sama koskee musiikin miksaamista – puhumattakaan äänentoistoympäristön rakentamisesta.

Silti näihin kumpaankin taidollisuuteen liittyy pieniä tehtäviä, joita kykenen ohjeistettuna tekemään. Osaan vaihtaa autoon renkaat, ladata akun, vaihtaa polttimon. Samoin osaan miksauspöydästä säätää äänen tasoa ja hoitaa joitain helppoja rutiineja, kuten taltioinnin tms. Nämä taidot hallitsen tosin vain tutun automerkin tai miksauslaitteiston kanssa. Osaamiseni riittää ohjeessa kuvatun matkimiseen, mutta ymmärrystä ei ole niin paljoa, että voisin juuri soveltaa osaamistani.

Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Se, että osaan kasata valmiina paloina toimitetun huonekalun sen mukana …

Lisää...

Minun ruokani

Ruoka on yksi ihmisen fysiologista perustarpeista. Ruokailulla ja ruoalla on sangen keskeinen asema ajatellen ajankäyttöämme. Syöminen on meille enemmän kuin ravinnon saannin varmistamista.

Jos luet evankeliumin tekstejä, huomaat fysiologisten perustarpeiden täyttämisen olleen varsin usein myös opetuslasten mielessä (Matt. 14:15–17; Joh. 4:8; Luuk. 18:28). Ja varsin usein evankeliumiteksteissä onkin puhe ruoasta. Se ei ole vain kerta tai kaksi, kun evankeliumissa puhutaan ruoasta.

Opetuslapset tuntuivat olevan aina huolissaan ruoasta, vaikka Jeesus toistuvasti vakuutti heille, että Taivaallinen Isä tunsi heidän tarpeensa ja pitää huolen heistä (Luuk. 11:11-13). Lukijan mielestä saattaa tuntua jopa siltä, että opetuslasten korostunut huoli ruoasta kertoo siitä, etteivät he olleet ymmärtäneet, miten suuren ’hengellisen’ asian äärellä he elivät.

Onko joka päiväinen leipämme lunastettu?

Mielestäni tällainen asenne …

Lisää...

Kummallakin jalalla

Tarina kertoo pastori Charles Spurgeonin ja meille tuntemattoman nuoren naishenkilön kohtaamisesta Metropolitan Tabernaclessa. Naishenkilö etsi pastorilta vastausta hapuiluun maailman ja Kristuksen rakastamisen välillä. Hän pohti, että saattoiko hän rakastaa vain Kristusta, vai ehkä jotain maailmassakin. Spurgeon vastasi lopulta naiselle tähän tapaan:

”Voit valita suhteessasi Jumalaan kolmesta vaihtoehdosta ja minä selitän ne sinulle havainnollistavan esimerkin avulla. Kun lähdet tästä kirkosta kotiisi tänään, sinä kävelet tuota pääkatua ja kohta raitiovaunu pysähtyy eteesi pysäkille.

Astut sisään raitiovaunuun toisella jalalla ja jätät sitten toisen jalan tukevasti maahan pysäkille. Jos et kaadu vaunun lähtiessä ja tule tönäistyksi kumoon, olen todella yllättänyt. Tällä tavoin tapahtuu, kun yrität samaan aikaan pitää kiinni maailmasta ja Kristuksesta – ajan kanssa se johtaa kaatumiseen.

Sinulla on toinenkin vaihtoehto. Voit seistä turvallisesti pysäkillä ja antaa …

Lisää...

 
 
 

Etsi sivustolta