Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: kokosydämisyys

Kuolleet hautaavat kuolleensa

Tämä on toinen osa ”Kolme pientä vertausta” -raamattuhartaussarjaa. Käymme läpi Luukkaan evankeliumista kolme Jeesuksen lyhyttä vertausta (Luuk. 9:57-62), jotka ovat niin lyhyitä, ettei lukija välttämättä tunnista niitä vertauksiksi.

Jeesus keskustelee opetuslasten kanssa

Matka Samarian halki Jerusalemiin

Kerrataan hieman ensimmäisestä osasta vertauksen tilannetta. Luukkaan evankeliumin yhdeksännessä luvussa liikutaan pääosin Galilean mailla, mutta luvun lopussa Jeesuksen työ Galileassa valmistuu ja alkaa viimeinen matka kohti Jerusalemia (Luuk. 9:51-19:27).

Jeesus valitsi poikkeuksellisen reitin Samarian läpi. Vaikka reitti oli suorin, se oli poikkeuksellinen valinta Juudeaan matkaavalle, koska juutalaiset eivät mieluusti kulkeneet Samariassa. Muistanet samarialaiset ja juutalaiset erottaneen molemminpuolisen satojen vuosien vihanpidon.

Jeesus tunsi hyvin tämän vihanpidon, mutta silti hän näki velvollisuudekseen kulkea Samarian läpi julistaen samaan tapaan kuin Galileassa. Jeesus lähetti …

Lisää...

Lähestykää Jumalaa

Kirkkomme saarnakalenterin epistolatekstit alkusyksyn päivinä ovat järjestelmällisesti käsitelleet Jaakobin kirjettä. Tämän kertainen teksti on saarnakalenterin innoittamana avattu kirjeen kolmannen ja neljännen luvun taitteesta (Jaak. 3:13-4:3, 7-8), josta tässä keskityn jakson ensimmäiseen (Jaak. 3:13) sekä viimeiseen kahteen jakeeseen (Jaak. 4:7-8).

”Puhdistakaa sydämenne…” (kuva: Jeff Paslay, The Seattle Times)

Kirjeen kolmas luku alkaa mittavalla opetuksella kielensä hallitsemisesta (Jaak. 3:1-12) ja puheesta. Siitä käy ilmi, kuinka sanoilla on valtava voima. Ihmisen sana ei toki ole yhtä voimallinen kuin Jumalan luova sana, mutta silti se, mitä sanomme, on voimallista niin hyvässä kuin pahassa.

Sanojen ’voimaa’ evankeliumin julistamisen näkökulmasta parodioi osuvasti kuulemani hauska tarina vanhalta ajalta. Tuo tarina kertoo kuinka kaksi pikkukaupungin hengenmiestä kohtasivat kadulla. Kumpikin miehistä johti ’temppeliä’: toinen Herran- ja …

Lisää...

Teki oikein, mutta…

Elämään mahtuu paljon tehtäviä, joita en alkuunkaan taida, vaikka saatan niistä jotain ymmärtää, jos seuraan asiansa osaavan työskentelyä vierestä. Esimerkiksi autonkorjaaminen ja vaikkapa miksaaminen ovat minulle sellaisia. Minun osaamisella on turha haaveilla vaihtavani nokka-akselia tai korjata käsijarrua. Ja sama koskee musiikin miksaamista – puhumattakaan äänentoistoympäristön rakentamisesta.

Silti näihin kumpaankin taidollisuuteen liittyy pieniä tehtäviä, joita kykenen ohjeistettuna tekemään. Osaan vaihtaa autoon renkaat, ladata akun, vaihtaa polttimon. Samoin osaan miksauspöydästä säätää äänen tasoa ja hoitaa joitain helppoja rutiineja, kuten taltioinnin tms. Nämä taidot hallitsen tosin vain tutun automerkin tai miksauslaitteiston kanssa. Osaamiseni riittää ohjeessa kuvatun matkimiseen, mutta ymmärrystä ei ole niin paljoa, että voisin juuri soveltaa osaamistani.

Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Se, että osaan kasata valmiina paloina toimitetun huonekalun sen mukana …

Lisää...

Minun ruokani

Ruoka on yksi ihmisen fysiologista perustarpeista. Ruokailulla ja ruoalla on sangen keskeinen asema ajatellen ajankäyttöämme. Syöminen on meille enemmän kuin ravinnon saannin varmistamista.

Jos luet evankeliumin tekstejä, huomaat fysiologisten perustarpeiden täyttämisen olleen varsin usein myös opetuslasten mielessä (Matt. 14:15–17; Joh. 4:8; Luuk. 18:28). Ja varsin usein evankeliumiteksteissä onkin puhe ruoasta. Se ei ole vain kerta tai kaksi, kun evankeliumissa puhutaan ruoasta.

Opetuslapset tuntuivat olevan aina huolissaan ruoasta, vaikka Jeesus toistuvasti vakuutti heille, että Taivaallinen Isä tunsi heidän tarpeensa ja pitää huolen heistä (Luuk. 11:11-13). Lukijan mielestä saattaa tuntua jopa siltä, että opetuslasten korostunut huoli ruoasta kertoo siitä, etteivät he olleet ymmärtäneet, miten suuren ’hengellisen’ asian äärellä he elivät.

Onko joka päiväinen leipämme lunastettu?

Mielestäni tällainen asenne …

Lisää...

Kummallakin jalalla

Tarina kertoo pastori Charles Spurgeonin ja meille tuntemattoman nuoren naishenkilön kohtaamisesta Metropolitan Tabernaclessa. Naishenkilö etsi pastorilta vastausta hapuiluun maailman ja Kristuksen rakastamisen välillä. Hän pohti, että saattoiko hän rakastaa vain Kristusta, vai ehkä jotain maailmassakin. Spurgeon vastasi lopulta naiselle tähän tapaan:

”Voit valita suhteessasi Jumalaan kolmesta vaihtoehdosta ja minä selitän ne sinulle havainnollistavan esimerkin avulla. Kun lähdet tästä kirkosta kotiisi tänään, sinä kävelet tuota pääkatua ja kohta raitiovaunu pysähtyy eteesi pysäkille.

Astut sisään raitiovaunuun toisella jalalla ja jätät sitten toisen jalan tukevasti maahan pysäkille. Jos et kaadu vaunun lähtiessä ja tule tönäistyksi kumoon, olen todella yllättänyt. Tällä tavoin tapahtuu, kun yrität samaan aikaan pitää kiinni maailmasta ja Kristuksesta – ajan kanssa se johtaa kaatumiseen.

Sinulla on toinenkin vaihtoehto. Voit seistä turvallisesti pysäkillä ja antaa …

Lisää...

Kutsu kokosydämisyyteen

Ensimmäisen Samuelin kirjan alussa on neljän luvun mittainen jakso, johon on koottu kertomukset Jumalan liitonarkin ’seikkailuista’ eli sen kadottamisesta ja palauttamisesta takaisin Israelin maalle (1. Sam. 4:1b-7:17). Ajanjaksoa leimaa filistealaisten sotilaallinen ylivalta Israelin heimoja vastaan. Israel oli vaihtelevasti enemmän ja vähemmän filistealaisten sorron alla.

Tapahtumasarja alkoi, kun arkki valjastettiin Herralta kysymättä omiin tarkoituksiin palvelemaan taisteluhengen nostatusta ’jumalallisena taikakaluna’ (1. Sam. 4:1-11). Hävityn taistelun myötä Jumalan pyhä liitonarkki sitten onnistuttiin hukkaamaan sotasaaliiksi filistealaisille.

Liitonarkki.

Liitonarkki.

Kirjan viides luku jatkaa kertomusta kuvauksella siitä, mitä seuraamuksia arkin varastamisesta koitui filistealaisille (1. Sam. 5:1-12). He joutuivat siirtämään useaan otteeseen arkkia kaupungista toiseen, koska arkin läsnäolo aiheutti vitsauksia ensin temppelissä Asdodissa ja sen jälkeen Gatissa ja Ekronissa. Lopulta filistealaiset päättivät palauttaa harmia aiheuttaneen …

Lisää...

Vainko pisara Jumalan hyvyyttä?

Psalmi 139 kuuluu psalmien kirjan viimeiseen Daavidin psalmeja käsittävään kokoelmaan (Ps. 138-144), joka edeltää kirjan loppuylistystä eli ’halleluja’ -psalmien (Ps. 145-150) kokoelmaa. Monissa tähän kokoelmaan kuuluvissa psalmeissa on vahvoja viitteitä siihen, että ne olisi kirjoitettu joko jakaantuneen valtakunnan aikaan tai vasta pakkosiirtolaisuuden ajan jälkeen, ovat psalmit tyylillisesti uskolliset Daavidille ominaiselle tavalle kirjoittaa.

Kirjoituspaikkaa ei voi tekstistä päätellä. Jos emme tunne psalmin synnyn tilannetta, emme voi tietty nimetä paikkaakaan. Ehkä kuninkaan palatsi on hyvä arvaus. Toisaalta se voi olla yhtä hyvin mikä tahansa muu yksinäinen paikka, palatsin katto, makuuhuone tms.

Psalmi on luonteeltaan jopa poikkeuksellisen henkilökohtainen. Se käsittelee psalmistin ja Jumalan välistä suhdetta. Se kuuluu henkilökohtaisen hartauselämän vaalimiseen liittyviin psalmeihin; siinä psalmisti mietiskelee Jumalan lupauksia, tunnustaa tekonsa, rukoilee ja reflektoi sanaa elämään. …

Lisää...