Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: tarkoitus

Kultaiset myyrät

Lienet huomannut, että viihdyn luonnossa ja pidän eläimistä. Tämä näkyy myös kiinnostuksen kohteissani.

Myyrä – ei tosin kultainen sellainen. Kaunis kuitenkin. (Kuva Dirk (Beeki®) Schumacher Pixabaystä)

Esimerkiksi toissapäivänä bongasin YLE:n sivustolta uutisen susilaumasta, joka Kiinassa kaivoi yhteistuumin lumeen tunnelia aina uuvuksiin saakka. Artikkelin kirjoittaja pohti syitä tähän käyttäytymiseen, koska susilauman urakka vaikutti lähes epätoivoiselta. Syiksi lauman käyttäytymiselle esitettiin erilaisia arveluja. Lopuksi susitutkija huomautti mielestäni varsin osuvasti:

…mutta eivät [sudet] eläiminä aina pysty tekemään optimaalisia ratkaisuja.

Tämä on hyvä muistaa, kun teemme johtopäätöksiä eläinten, ihmisten kuin muiden luomakunnan jäsenten ratkaisuista. Tekemisemme ei todellakaan ole aina sitä, mikä olisi viisain tai paras vaihtoehto. Ja tämä siis pätee myös muuhun luomakuntaan kuin vain ihmiseen.

Lisäksi on myös niin, että eipä …

Lisää...

Joka ei ota ristiään…

Suomenkieleen on jäänyt merkillinen sanonta ”ottaa jotakin ristikseen”. Sanomme ”En ota kesämökkiä ristikseni” tai ”Sain sitten perintönä vanhan auton ristikseni”. Liekö sanonnan juuret Matteuksen evankeliumissa:

Kantaa ristinsä… (Kuva brigidamos Pixabaystä)

”Joka ei ota ristiään ja seuraa minua, se ei kelpaa minulle.” (Matt. 10:38)

Oli niin tai näin, jokaisella meillä on ’ristejä’ kannettavana elämässämme. Risti voi olla sairaus, riitaisuutta perheen tai suvun kesken, heikon itsetunnon taakka tai vaikka masennus. Mikä näitä ristejämme yhdistää, on se, että ne ovat aina kanssamme ja monesti ottavat suuren osan huomiotamme.

Kun herään aamulla, kohtaan ristini ja risti kohtaa minut. Saatan toki unohtaa sen hetkeksi, mutta pian se ilmestyy uudelleen eteeni ja vaatii osansa huomiosta. Jos kykenisin pakenemaan …

Lisää...

Evankelistat ne menneitä muistelevat?

Muistelepa hetki jotain lukemaasi artikkelia tai kirjaa, jossa kerrottiin esimerkiksi jonkun merkittävän henkilön nuoruudesta, tiestä maineensa huipulle, hänen vanhuudestaan ja mahdollisesti vielä kuolemastakin. Tällaisia aikajärjestyksessä eteneviä henkilökuvia kutsutaan kirjallisuudessa elämäkerroiksi.

Evankeliumia paperimuodossa. (Kuva Pedro Ivo Pereira Vieira Pedin Pixabaystä)

Elämäkerrat ovat historiallista kerrontaa; ne kertovat tosiasioista, jotka ovat tapahtuneet menneisyydessä. Tosin elämäkerrat ovat yleensä tutkijan tai kirjailijan subjektiivisia näkemyksiä teoksessa käsiteltävän henkilön elämästä ja saavutuksista, minkä tähden elämäkerta harvoin täyttää historiankirjoitukselle ominaista objektiivisen pyrkimyksen vaadetta. Kansankielellä elämäkertaa voidaan kuitenkin pitää henkilöhistoriallisena kertomuksena, jonka kautta elämäkerran päähenkilön vaikuttimet ja ajalliset saavutukset tulevat ymmärrettävämmiksi, kun lukija saa yhtenäisen kuvan henkilön elämänvaiheista.

Ovatko evankeliumit elämäkertoja?

Entäpä sitten Raamatusta tutut evankeliumit? Eivätkö nekin ole elämäkertoja, joiden päähenkilö on historiallinen Jeesus? Eihän enää nykyään …

Lisää...

Elävän kiven luo

Tämän kertainen teksti on luonteeltaan kehotus, joka pitää sisällään lupauksen niille, jotka ottavat kehotuksesta vaarin.

Kivenä temppelin muurissa. (Kuva Marijana Pixabaystä)

Tekstin kirjoittaja on apostoli Pietari, joka tunsi käytännössä sekä tämän kehotuksen sisältämän siunauksen, että sen tarpeellisuuden niin yksilöuskovan kuin koko seurakunnan hengellisen elämän rakennukseksi. Kehotus kuuluu kaikessa yksinkertaisuudessa: ”Tulkaa elävän kiven luo”.

Tulkaa hänen luokseen, elävän kiven luo, jonka ihmiset ovat hylänneet mutta joka on Jumalan valitsema ja hänen silmissään kallisarvoinen. Ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi rakennukseksi, pyhäksi papistoksi, toimittaaksenne hengellisiä uhreja, jotka ovat Jumalalle otollisia Jeesuksen Kristuksen tähden.” (1. Piet. 2:4-5)

Elävän kiven luo

Pietari osoitti kehotuksen kaikille: ei vain uskosta osattomille, vaan yhtä lailla heille, ketkä tunnustavat Kristuksen Herrakseen. Kovin usein …

Lisää...

Olehan siin’

Aloitetaan lukemalla kappale apostoli Paavalin epistolaa korinttilaisille. Teksti on tavallisen tuttu ainakin kaikille teille, joille tuo sana ’epistola’ kuuluu normaaliin käyttösanastoon.

Mitä näen? Oman matkani, itseni vai maiseman? (Kuva Anja-#pray for ukraine# #helping hands# stop the war Pixabaystä)

”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla. Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia. – Kuka tuntee Herran mielen, niin että voi neuvoa häntä? Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1. Kor. 2:14-16)

Jo lukiessani tekstiä mieleeni piirtyi kuva korintin seurakunnan tilanteesta ja samalla tietoisuuteeni palasi kuin taikaiskusta joukko erilaisia selityksiä ja tarkennuksia siitä, mitä Paavali …

Lisää...

Kuinka pitkä matka vielä, isä?

Elokuussa koululaiset, opiskelijat ja työtätekevät palaavat lomilta työn ja aherruksen pariin. Niin teen tässä nyt minäkin – palaan lomalta paitsi työn ja arjen pariin, myös kirjoittamaan blogi- ja saarnatekstejä aavistuksen säännöllisemmin kesän ’säännöllisen epäsäännöllisen’ kirjoittelun jälkeen.

Matkallapa hyvinkin, mutta kuinka pitkään?

Kulunut kesäloma oli minun kohdallani ennen kaikkea aikaa olla kotona perheen kanssa. Vietimme siis suurimman osan lomasta kotosalla, mutta myös jonkin verran matkoilla ja tienpäällä. Matkoilla tuli mieleen takavuosien lomamatkat, kun lapset olivat pienempiä. Silloin pidemmillä ajomatkoilla korviin kantautui auton takapenkiltä usein otsikon kysymys kovin kärsimättömään sävyyn: ”Kuinka pitkä matka vielä, isä?

Samaa kysymystä olen kysellyt Taivaan Isältä kesän aikana, kun olen ajautunut pohtimaan sitä, miten nykyinen elämäni vastaa siihen kutsuun, jossa tahdon elää tänään. Teen siis …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |