Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: Jeremia

Entä jos en ymmärrä?

Herran omilla on aika ajoin taipumusta kovakorvaisuuteen – mitä tulee siihen, että emme aina kuule hänen ääntään, jos hän ei lähesty meidän ehdoillamme. Kovakorvaisuus vaivaa meitä etenkin silloin, kun tiedämme itse parhaiten, miten elämän kuuluu edetä tästä hetkestä eteenpäin.

Onneksi emme ole aina näin kovakorvaisia. Etenkin lyötyinä tai elämän menoon väsyneinä etsimme toki vilpittömästi avoimin mielin Jumalan tahtoa. Pyydämme häntä puhumaan asioita elämämme ylle. Olemme jopa avoimet muutokselle; jopa sellaiselle, jota emme kykene täysin ymmärtämään tai hallitsemaan. Silti viesti näissä suotuisissa tuulissakaan aina tavoita meitä.

On silti vielä kaksi eri asiaa kuulla Jumalan puhe ja ymmärtää hänen puheensa. Nimittäin joskus emme ole kartalla siitä, mitä Jumala puhuu, vaikka kuulemme hänen äänensä ja ojentaudumme jopa kuuntelemaan. Emme vain aina ymmärrä, mistä hän puhuu. Olemme hätäiset …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , |

Jalkapuuhun!

Jeremian kirjan 20. luvussa (Jer. 19:14-20:13) Jeremia ja pappi Pashur joutuvat vastakkain. Hän oli pappi, Immerin poika, Herran temppelin ylivalvoja. Tilanne alkoi Jeremian puheesta temppelin esipihalla:

Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Minä tuon tälle kaupungille ja kaikille Juudan kaupungeille onnettomuuden, jolla olen niitä uhannut. Niiden asukkaat ovat uppiniskaisia, he eivät ole kuunnelleet minun sanojani.” (Jer. 19:15)

Pashur ei kestänyt kuunnella profeetan arvostelua, joten hän löi profeetta Jeremiaa ja piti tätä jalkapuussa yhden yön. Jeremia puolestaan antoi hänelle nimen Maagor-Missabib (”kauhu joka puolelta”), ja ennusti, että hänet vietäisiin Baabeliin ja että hän siellä kuolisi.

Jalkapuu oli aikansa 'häpeäpaalu'.

Jalkapuu oli aikansa ’häpeäpaalu’.

Papin ankara ja äkkipikainen suhtautuminen voi tuntua erikoiselta, mutta pitää muistaa, että Jeremian puhuessa temppelin esipihalla, paikalle oli kokoontunut …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , |

Mihin nojaudun?

Tahdon tarjoilla sinulle upean aikamatkan profeetta Jeremian teksin mukana. Aikamatka vaatii sinua tosin lukemaan Jeremian kirjan lopun päättävät luvut (Jer. 49:34-51:64). Lue tuo pitkähkö teksti läpi ja palaa sitten kuulostelemaan, mitä tässä siitä kirjoitan. Ehkä luet tekstin sen jälkeen jopa vielä kerrallan uudelleen.

Stone_skimming

”…sido kirjakääröön kivi ja heitä se Eufratiin”

Jumalan suuruus maailman mahtien yläpuolella avautuu lukutekstistä, vaikka sen lukisi ihan vain tekstinä tekstien joukossa. Tekstissä on ennustukset Elamia ja Babyloniaa vastaan. Elam on maa-alue Tigrisin laaksosta koilliseen.

Teksti on aivan ’ymmärrettävä’ jo sellaisenaan, mutta jos viitsii nähdä vähän vaivaa ja muistuttaa ennen tekstin lukemista itseään sen taustoista ja tilanteesta, huomaa kuinka sen sanoma kirkastaa Jumalan suuruutta vieläkin enemmän. Poimin tähän tekstistä muutamia Jeremian itse mainitsemia faktoja. Nämä pienet …

Lisää...

Adventin matkalla

Joulunajan aloittaa adventin aika, joka kestää aina neljän sunnuntain yli. Jokaisella adventtisunnuntailla on oma aiheensa: nöyrtymisen-, kunnian- ja hengen adventit sekä neljäs pyhä adventti.

Kaikkia neljää adventtia yhdistää kuitenkin sama teema Herran Jeesuksen tulemuksesta – tarkoittaahan sana ’adventti’ (latinan ”adventus Domini”) Herran saapumista ja tulemista.

Adventti on odotusta. Minä tulen herätyskristillisestä taustasta, joten luulin pitkään, että adventin aika on vertauskuva Kristuksen paluun odotuksesta. Sopii se siihenkin – ja tuokin puoli on hyvä muistaa.

Ensimmäinen adventtisunnuntai muistuttaa seurakuntaa siitä, ettei Jumala ei ole kaukana meistä, vaan hän lähestyy kansaansa antaakseen sille pelastuksen uuden ajan. Pelastuksen uusi aika on jo tänään – se on Herra Jeesus Kristus meissä.

Adventin ajan tekstit sopivat hyvin siihen, että puhutaan niistä asioista, joista ulkoisesti seurakunta tunnistetaan, kuten ” …

Lisää...

Älä pelkää nousevaa päivää

Raamattu puhuu uskosta, erityisesti elävästä uskosta. Elävä usko on luottamusta. Se luottaa jopa silloin, kun se ei ymmärrä elämän käänteitä eikä näe tarkoitusta tapahtuneelle. Usko Jeesukseen on uskallusta kohdata nouseva päivä hänen kanssaan.

Tällainen uskallus ei ole helppoa, minkä vuoksi Raamatussa toistetaan kehotusta ”älä pelkää” kymmenet kerrat aina sen ensimmäisestä kirjasta viimeiseen saakka. Se muistuttaa lukijaa, ettei hänen tarvitse pelätä, koska hän kohtaa nousevan päivän Jumalan kanssa.

Kehotus olla pelkäämättä on yksi elämän ”helpommin sanottu kuin tehty” -asioista. Mutta vaikka se on vaikeaa, se on avain parempaan. Pelot näet estävät ihmistä elämästä vapaana ja kohtaamasta nousevaa päivää sellaisena kuin se on hänelle annettu.

Älä pelkää!

Älä pelkää!

Olemme kiusatut pakenemaan, painamaan pään pensaaseen tai jopa kieltämään tosiasiat, kun …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |

Jeremian rukous

Jos uhkakuvan tummat pilvet kasaantuvat turvallisen kauas, kuten kymmenen vuotta sitten 2004 tsunamin muodossa Kaakkois-Aasian Phuketissa tai 2011 Japanissa, tuntuvat uutiset olevan ihmisille pikemmin reality-viihdettä. Muistan vallan hyvin kuinka kiinnostaa oli seurata CNN:ltä Irakin sotaa 2003 tai WTC-iskuja 9/11 vuonna 2001. Kaukana oleva hätä ruokkii empatian osoittamisen nälkää, saamme kauhistella turvallisesti kaukaa ja onpa mahdollisuus aina mielenkiintoiseen spekulointiin jatkotapahtumista.

Sama tuntuu koskevan tänään Ukrainan tilannetta, vaikka tietty itänaapurimme osallisuus tapahtumiin huolestuttaa monia, kuten myös itänaapurin kiristynyt taloustilanne. Mutta eipä se hätä ole vallan kaukana meistäkään. Jos katsoo Suomea tänään ja miettii vaikkapa taloudellista tai poliittista asemaamme, voi huolestuneimmat nukkua jopa yönsä huonosti. Kaukana silti ollaan vielä siitä hädästä, jonka kynnyksellä kansamme eli marraskuun alussa vuonna 1939.

Vaikka kansakunnan tasolla ei suuressa hädässä eletäkään, voimme …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , |

Kun en riitä

Riittämättömyys sanana on hyvin kuvaava: ”Mikään ei riitä, minä en riitä.” Se on jatkuva kiireen tunne; en koe voivani keskittyä siihen, mitä olen kulloinkin tekemässä. Tunnen, että en voi olla läsnä hetkessä, koska mieli kiirehti jo omia polkujaan ja minä yritän läkähdyksissä kulkea sen perässä. Pahimmillaan riittämättömyyden tunne johtaa siihen, etten saa enää mitään aikaiseksi, kun aika menee hermoillessa ja kaiken tekemättä jääneen miettimisessä.

"Kun mikään ei riitä..."

”Kun mikään ei riitä…”

Riittämättömyyden tunne ja kokemus on tuttu, koska meiltä vaaditaan monen monta asiaa niin yhteiskunnan kuin lähellä olevien ihmisten, mutta myös oman itsemme taholta. Ja voipa tuntua vielä niin, että Jumalakin esittää vaatimuksia, joiden edessä emme yksinkertaisesti riitä. Kun riittämättömyys valtaa mielen, jopa rukous tuntuu vaatimukselta.

Tähän riittämättömyyden tunteeseen suhteessa Jumalaan ja …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , |