Arkkienkeli Mikaelin päivää alettiin viettää Italiassa 400-luvulla. Hänelle omistettu päivä oli 29. syyskuuta. Juhlaa vietetään täällä Suomessa mikkelinpäivän nimellä kyseistä päivää seuraavana sunnuntaina – eli edellisenä sunnuntaina.

Suomalaisessa kirkkoperinteessä mikkelinpäivä on omistettu kaikille enkeleille, vaikka alkujaan päivä oli ylienkeli Mikaelin juhla.

Kun puhumme enkeleistä, kiinnitämme heissä huomion siihen, miten he poikkeavat meistä ihmisistä. Mietimme heidän ylivertaisuuttaan poikkeavuutena itseemme niin kuin teemme muistakin luoduista puhuttaessa. Tunnistamme gepardin nopeudesta ja norsun voimista jne. Enkeleistä tunnistamme usein heidän suuret voimansa, kirkkautensa, yliluonnolliset kyvyt, jne.

Silti mielestäni yksi tärkein ominaisuus jää kuitenkin usein huomaamatta. Enkelit ovat kuuliaisia Herralleen. Ylivertaisuudestaan huolimatta he ovat ”palvelevia henkiä” eli palvelijoita (Hepr. 1:14) ja toteuttavat Jumalan suunnitelmaa kyseenalaistamatta hänen tahtoaan. He ovat yhtä Jumalan tahdossa.

Ja tässä meillä ihmisillä olisi paljon opittavaa heistä.

Katse taivaalliseen jumalanpalvelukseen

Kirkkotekstimme Ilmestyskirjassa puhuu Taivaallisesta jumalanpalveluksesta. Siinäkin me todella voimme ottaa opiksi taivaan enkeleiltä. Jostain syystä käytämme Jumalan palvonnasta sanaa ’jumalanpalvelus’ emmekä ’jumalanpalvonta’, vaikka Jumala ja hänen palvontansa ovat jumalanpalveluksen ytimessä.

Taivaissa enkelit harjoittavat jumalanpalvelusta ja palvontaa siinä missä me maanpäällä. Jumalanpalveluksessa toteutuu täten Herran rukouksen sanat ”niin maanpäällä niin kuin taivaissa”. Taivaallinen jumalanpalvelus onkin täydellinen esimerkki siitä, miltä palvontamme maanpäällä voisi näyttää.

Rukous ”niin maanpäällä niin kuin taivaissa” on osuva pyyntö, kun ajattelen inhimillisen jumalanpalveluksen vajavaisuutta. Luen tähän esimerkin maanpäällisestä jumalanpalveluksesta. Se on Paavalin havainto Korintin seurakunnan kokoontumisista.

”Näin käskiessäni en kiitä teitä, koska kokoontumisenne ei tee teitä paremmiksi vaan pahemmiksi. Olen ensiksikin kuullut, että teillä on eripuraisuutta kokoontuessanne seurakunnan kokoukseen, ja osittain sen uskonkin…” (1. Kor. 11:17-18)

Tämä oli siis näyte Korintin seurakunnan jumalanpalveluksesta. Heidän kokoontumisissaan oli paljon hyvääkin, mutta aivan tavoitteeseen he eivät yltäneet. He olivat vilpittömät aikeissaan palvoa Jumalaa, mutta käytännön toteutus vähän ontui. Ja sama varmaan koskee meitäkin.

Miten lie sitten enkelten jumalanpalvelus taivaissa? Ovatko Jumalan valtaistuinsalissa enkelit ja taivaalliset olennot tukkanuottasilla? Sielläkö enkelit purnaavat ja huutavat Jumalalle puutettaan? Hännystelevätkö toiset enkelit Jumalaa siinä toivossa, että heidät huomataan paremmin kuin toiset? Panettelevatko he toisiaan tai juonittelevat toisiaan vastaan? Vai käyvätkö enkelit siellä kisaa siitä, että kenen ylitys kuuluu kauneimmin Jumalan korviin? Ajatus kuulostaa täysin absurdilta ja typerältä, eikö totta?

Mutta miksi täällä ”maanpäällä ei ole niin kuin taivaissa”? Ehkä katsahdus taivaalliseen jumalanpalvelukseen herättää meissä toivon tavoittaa jotain samaa siitä palvonnan syvyydestä, johon meidätkin on luotu.

Taivaallinen jumalanpalvelus

Jumalanpalveluksen perimmäinen tarkoitus lienee sama meillä kuin enkeleillä. Tahdomme kaikin lahjoin ja kyvyin ’palvella’ palvontamme kohdetta Jeesusta Kristusta. Suurin ilomme on ylistää häntä ja hänen nimeään.

Miten se sitten tapahtuu taivaallisessa jumalanpalveluksessa, missä enkelit ja taivaan olennot palvovat ja palvelevat Jumalaa? Tästä kerrotaan Ilmestyskirjan viidennen luvun neljässä viimeisessä jakeessa(Ilm. 5:11-14), mikä on mikkelinpäivän tekstimme.

Enkelien ylistys

Luen kappaleen matkaa Johanneksen näkyä taivaallisesta jumalanpalveluksesta. Olkoon tämä esimerkki taivaallisen väen ylistyksestä. Kuuntelehan.

”Minä näin enkeleitä ja kuulin monien enkelien äänen valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympäriltä. Heidän lukumääränsä oli kymmenentuhatta kertaa kymmenentuhatta ja tuhat kertaa tuhat, ja he sanoivat voimakkaalla äänellä: ”Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman, rikkauden, viisauden, väkevyyden, kunnian, kirkkauden ja ylistyksen.” (Ilm. 5:11-12)

Johannes näki taivaallisessa jumalanpalveluksessa lukemattomat määrät enkeleitä. Johanneksen ’tuhat kerrat’ eivät ole lukumääriä, vaan tällä tavoin Johannes sanoi, että enkeleitä oli enemmän kuin hän saattoi laskea.

Tuo valtava määrä hämmästyttää meitä, mutta eihän se nyt niin ihmeellistä ole. Onhan niitä paljon ihmisiä maailmassa. Harva se päivä näkee mediassa ihmiset kokoontuneena torien tai stadionien täydeltä huippuartisteja kuulemaan. Ulkoisesti se näyttää samankaltaiselta, miltä näytti taivaallisen palveluksen väkijoukko.

Taivaallisessa palveluksessa on kuitenkin yksi suuri ero näihin ihmisten kokoontumiin nähden. Eikä eroavaisuus ole vain siinä, kuka istuu ’palvottavan’ paikalla.

Kun ihmiset kokoontuvat kuulemaan ja näkemään ’idoliaan’, he tulevat hakemaan jotain itselleen eivätkä antamaan itseään artistille. Kuka hakee fiilistä, kuka muistoa, kokemusta, jne. Artistin tehtävä on lievittää kuulijoiden elämän tyhjyyttä; ja niin hän on todellisuudessa palvelija eikä palvottava.

Väkijoukko ehkä ihailee artistia, mutta silti, he eivät ole paikalla palvoakseen häntä, vaan saadakseen enemmän itselleen. He palvovat ensisijaisesti itseään. Tämähän oli homman nimi myös silloin, kun Jeesus maanpäällä ollessaan ruokki väkijoukkoja. Harvaa se Jeesus kiinnosti, useampaa vain leipä.

Tässä on oleellisin ero taivaallisen jumalanpalveluksen ja ’maallisen’ massatapahtuman välillä. Enkelit kokoontuvat ylistämään Jumalan suuruutta rakkaudesta häneen; he eivät etsi jotain itselleen. Heidän täyttymyksensä on antaa itsensä Jumalalle; ei päinvastoin.

Heidän ylistyksensä kohde on Jeesus Kristus, Jumalan Karitsa, ainoa arvollinen vastaanottamaan ylistyksen. Ja tämän enkelijoukot sanovat tekstissä yhdessä ja yhdestä sydämestä. Heille Jumala on kaikki kaikessa.

Luomakunnan ylistys

Luetaanpa vielä tekstin toiset kaksi jaetta. Edellä enkelien lukematon joukko yhtyi Jumalan ylistykseen, mistä syntyi Taivaallinen jumalanpalvelus. Nyt ylistykseen yhtyy koko luomakunta.

”Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa, maan päällä, maan alla ja merellä, kaikkien niissä olevien minä kuulin sanovan: ”Hänelle joka istuu valtaistuimella, ja Karitsalle ylistys, kunnia, kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!” Ja ne neljä olentoa sanoivat: -”Aamen”, ja vanhimmat heittäytyivät kasvoilleen ja palvoivat häntä. ” (Ilm. 5:13-14)

Tässäkin ylistyksen kohde on yksi ja sama: meidän Herramme Jeesus. Nyt ylistävät taivaallisten olentojen ja enkelien mukana koko Jumalan luomakunta. Joku voi kysyä, milloin tämä tapahtuu? Minusta se ei ole tärkeää, koska näen tekstin kuvana Kristuksen koko seurakunnasta kaikkina aikoina ja ajattomuudessa.

Heitänkin esiin ajatuksen, että voiko tämä olla kuva meidän tämänpäiväisestä jumalanpalveluksestamme? Tänäänkin koko enkelten joukko ylistää sydämensä täyteydestä Herraamme Jeesusta Kristusta. Samoin luomakunta omalla äänettömällä tavallaan ylistää Jumalan Pojan voittoa sekin.

Miksen siis ylistäisi minäkin? Eikö elämäni – ja tämä seurakunnan yhteinen kokoontuminen ole osa tätä valtavaa taivaallista jumalanpalvelusta? Ylistykseni ja palvontani olkoon tänään osa Johanneksen näyn kuvausta, jossa ”kaikki luodut” ylistävät Jumalan kirkkautta ja kunniaa?

Minun ei tarvitse katsoa vierestä – niin kuin Johannes näyssä, vaan saan olla osa maailmankaikkeuden ylistystä Jumalani nimen kunniaksi. Me kaikki täällä olemme osa tätä valtavaa taivaallista jumalanpalvelusta.

Olet sitten täällä kirkossa kanssamme, kotona netin ääressä tai missä vain, saat korottaa Kristuksen nimeä yhdessä kaikkien luotujen kanssa! Sitä on Taivaallinen jumalanpalvelus. Me olemme osa tätä palvelusta, jos vain tahdomme niin.

Älkäämme siis katselko Johanneksen näkyä kaukaa kadehtien tai ulkopuolisina, vaan astukaamme uskossa sisään tähän samaan palvontaan. Jumalan valtakunta ei odota jossain ajan verhon tuolla puolen. Se on läsnä tässä ja nyt.

Saamme luvalla yhtyä samaan ylistykseen siellä enkelien kanssa, missä nyt olemme. Meidän äänemme saa soida yhtenä sulosointuna osana taivaallista jumalanpalelusta tänään.

Herra Jeesus on palvontamme arvoinen

Tämä on jumalanpalveluksemme; koko luomakunta taivaassa ja maanpäällä ylistivät yhdessä Jumalaa. Ei enempää eikä vähempää.