Raamatun pisin ’luku’ on psalmissa 119, jossa on peräti 176 jaetta. Se on akrostinen alfabeettinen psalmi, mikä tarkoittaa sitä, että se jakaantuu heprean kirjaimiston mukaisesti 22 osaan; jokaisessa osassa jokainen säe alkaa tietyllä heprealaisella kirjaimella.
Jos kysyn, että osaatko jo psalmin 119 ulkoa, saan vastaukseksi todennäköisesti huvittuneen naurahduksen tai kommentin, että jos nyt aloittaisin kuitenkin ulkoläksyt vaikka psalmista 117, joka on kahden jakeen mittainen. Kysymys ulkoa osaamisesta ei kuitenkaan ole niin kaukaa haettu kuin voisi luulla.
Toora – ”Herran opetus”
Psalmin 119 sommittelu aakkosten mukaan ei ole pelkästään kirjallinen tyylikeino. Ajatus alkukielen alkusoinnun käytössä on sama kuin monessa lorussa. Aakkostus ja poljenta auttaa sen ulkoa oppimisessa. Ikävä kyllä käännöksessä olemme menettäneet tämän ominaisuuden psalmista.
Mutta kirjoittaja on siis tarkoittanut psalmin muistettavaksi, minkä vuoksi hän käytti assosiatiivista muistitekniikkaa laatiessaan sen. Psalmin pituuden tähden haaste tuntuu useimmista meistä liioitellulta. Mutta onko se liioiteltu vai aliarvioimmeko me puolestamme psalmin sanoman tärkeyden? Eikö ihminen ole valmis mittavaankin ponnistukseen, jos hän vain kokee asian sen arvoiseksi?
Yhden jakeen mittainen tekstini psalmin 151 jakeesta kuuluu ’qof’ -kirjaimella säkeet aloittavaan osaan. Se kiteyttää psalmin ydinsanoman:
”Sinä, Herra, olet lähelläni. Sinun käskyissäsi on totuus.” (Ps. 119:151)
Läpi kaikkien psalmin 176 jakeen kaikuu ihmetys ja ylistys Jumalan sanan opetuksen ihmeellisyydestä – sisältäen lain, säädökset ja käskyt. Jae151 tiivistää ja kokoaa psalmin opetuksen yhteen totuuteen, minkä kirkkaita kasvoja muut jakeet psalmissa kirkastavat.
Psalmi korostaa sitä tosiseikkaa, että me emme kohtaa Jumalan läsnäoloa elämässämme niinkään ’hengellisessä transsissa’ tai vaikkapa ’luonnon ihmeissä’, vaikka toki Herra paljastaa itsensä meille monin eri tavoin. Silti Jumalan läheisyys elämäämme kumpuaa ensisijaisesti hänen sanoistaan. Ja olisihan se kumma, jos niin ei olisi. Sanallaanhan Herra loi koko maailman; hänen sanansa on elävä ja voimallinen.
Jumalan sanan totuus on jotain, mikä on tarkoitettu ’astumaan’ ulos kirjaimesta ja täyttämään mielemme ja sitä kautta koko elämämme. Jumalan opetuksesta me voimme ammentaa elämäämme siunauksen, lohdun, voiman, suunnan ja ennen kaikkea ikuisen elämän lahjan. Hänen sanoissaan asuu totuus. Kun tämä totuus saa vallita elämässäni, en voi olla huomaamatta, miten Herra Jumala on lähelläni.
Jos nyt ajattelet tästä perspektiivistä psalmin 119 ydinsanomaa, huomaatko, ettei psalmistin ajatus sen ulkoa oppimisesta ole lainkaan liioiteltu. Siinä on kuitenkin kyse koko ihmiselämää kantavasta perustotuudesta. No, ulkoa oppiminen ei ole kuitenkaan varsinainen päämäärä, vaan se on yksi apuväline tiellä siihen. Pointtihan on siinä, että annamme Jumalan sanalle elämässämme sen aseman, että se on meissä ja elämänvalinnoissamme kokoaikaisesti läsnä.
Pohdittavaa
Annanko saman arvon Jumalan sanalle, mitä psalmisti?