Takaisin alkuun


Brander-blogi

- "Ehkä onkin niin, että elän vain kerran..."

Avainsana-arkisto: leipä

Minä olen Elämän leipä

Päätän tämän lopusta alkua kohti edenneen sarjan Jeesuksen ”minä olen” -julistautumisista tuttuun ”Minä olen elämän leipä” -julistukseen. Jeesus julistautui ”elämän leiväksi” Kapernaumin synagogassa (Joh. 6:59) pitämässään puheessa. Hän viittaa ”elämän leipään” vuoropuhelun aikana useita kertoja:

Minä olen elämän leipä. Sille, joka tulee minun luokseni, ei koskaan tule nälkä, ja sille, joka uskoo minuun, ei koskaan tule jano.” (Joh. 6:35)

”Minä olen se leipä, joka on tullut alas taivaasta.”(Joh. 6:41b)

Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka uskoo, sillä on iankaikkinen elämä. Minä olen elämän leipä. (Joh. 6:47-48)

Minä olen elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää ikuisesti. Ja se leipä, jonka minä annan …

Lisää...

Jeesus, elämän leipä

Sana leipä kertoo meille jotain jokapäiväisestä elämästä. Se kertoo meille jotain arkipäivästä ja juhlasta, siitä kuinka leipä vain kuuluu aterian yhteyteen, oli kyseessä sitten arkinen ateria tai juhlavampi ateria. Leipä on erottamaton osa meidän elämäämme. Leipä onkin yksi vanhimmista ruuista ja se on ikäänkuin vertauskuva jokapäiväisestä ravinnostamme. Isä meidän rukouksessakin rukoilemme: anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.

Leipä oli israelilaisillekin jo varhaisimpina aikoina tärkein ruoka-aine. Leipä tarkoitti ruokaa myös laajemmassa mittakaavassa, ei vain sitä mitä me ymmärrämme leivällä. Leipä oli todellakin perusruoka-aine jokaiseen ruuanlaittoon, että sen valmistamisesta lähdettiin liikkeelle aterian valmistuksessa. Uusi leipä leivottiin joka aamu. Jos leipää ei ollut, se tarkoitti äärimmäistä köyhyyttä.

Jeesus kertoo raamatussa olevansa elämän leipä. Mutta mitä se voisi tarkoittaa meidän elämässämme?

Samoin kuin leipä on jokapäiväistä, Jeesuskin haluaa …

Lisää...

Kategoria Elisa, Kynästäni | Avainsanat , , , , , |

Liiton malja ja yhteyden leipä

Tämä on neljäs ja toiseksi viimeinen osa tätä saarnasarjaa, jonka teema on ”seurakunnan kulmakivi”. Sarjassa olemme tulleet seurakunnan yhden ja ainoan kulmakiven eteen, mutta myös tarkastelemaan häntä kulmakiveä – Jeesusta Kristusta. Uskon, että sarjan neljäs osa vie meidät askeleen pidemmälle Herran tuntemisessa.

Ensimmäisellä kerralla havaittiin, että Herra Jeesus Kristus tosiasiassa on ainoa kestävä kulmakivi, jonka varassa koko seurakuntarakennus lepää.

Toisella kerralla katselimme seurakunnan kulmakiveä toisen raamatullisen vertauskuvan näkökulmasta. Katsoimme ihmisruumista seurakunnan vertauskuvana ja näimme, miten seurakunnan yksi ja ainoa ’pää’ on Herra Jeesus Kristus. Vain hän kokoaa seurakunnan yhdeksi.

Kolmannen osan vertauskuva korotti Kristuksen asemaa seurakunnan etuoikeutettuna ja ainoana kulmakivenä. Tarkastelimme Kristusta esikoisena kaikkien luotujen joukossa sekä seurakunnan että ylösnousemuksen esikoisena.

Käsillä oleva neljäs osa piirtää eteesi Jeesuksen Kristuksen liiton näkökulmasta. …

Lisää...

Kategoria Jori, Saarnat | Avainsanat , , , , , |

Anna minun juoda astiastasi

Jeesus vastasi hänelle: ’Jokainen, joka juo tätä vettä, tulee uudelleen janoiseksi, mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, sille ei ikinä tule jano. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.’” (Joh. 4:13-14)

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: “Anna minun juoda astiastasi (Joh. 4:7). Tätä samaa kaikki ihmiset vaativat, eikä syyttä. Onhan peräti inhimillistä tuntea janoa. Jeesuksen tarve juoda puhuu meille siitä, kuinka Jumala tulee Kristuksessa ihmiseksi (Joh. 1:14) ja tyhjentää itsensä jakaakseen meidän ihmisyytemme (Fil. 2:6-7). Mutta hän tehnyt sitä vain sen tähden, vaan samalla tämä ihmiseksi tullut Jumala kohtaa meidät ja antaa puolestaan meidän juoda – ”elävää vettä”:

Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä …

Lisää...

Kategoria Hartaudet, Jori | Avainsanat , , , , , |